Vihdoinkin on saatu raportti kisasta valmiiksi ja se on luettavissa SOSsin sivuilta. Voit käyttää myös oheista linkkiä. ARWC2009
Sivuilta löytyy myös huoltajan kertomus aiheesta.
Team Penalty toivottaa erittäin mukavaa ja seikkailullista uutta vuotta 2010!!!!
maanantai 28. joulukuuta 2009
perjantai 30. lokakuuta 2009
Vuoden odotetuin kisa ARWC2009 lähestyy
Enää 6 päivää reissuun. Lähdemme pelipaikoille jo ke 4.11. hyvissä ajoin haistelemaan tunnelmia ja nostamaan taisteluhenkeä. Kisan varsinainen startti tapahtuu su 8.11. ja koitosta kestää ainakin reilut viisi vuorokautta. Tiimi hioo vielä kiipeilytaitojaan aivan Hämeenlinnan ytimessä, salaisella viimeistelyleirillään. Käy lukemassa kisasta ennakkoraportti SOSsin sivuilta ARWC2009.
Kisa-aikaiset raportit löytyvät myös SOSsin sivuilta. Pysykää kanavilla.
T:Mika
Kisa-aikaiset raportit löytyvät myös SOSsin sivuilta. Pysykää kanavilla.
T:Mika
maanantai 5. lokakuuta 2009
X-kaato 3.10.2009
Päätimme osallistua kauden päättävään X-kaatoon veljeni Juhan kanssa. Tämä olikin ainoa multisport kisa, johon tänä vuonna osallistuimme. Tarkoitus oli katsoa mikä on päivän taso kovemmilla joukkueilla.
Kisa alkoi aamulla klo 5.00 pienellä juoksupätkällä golfauton perässä golfkentän huoltoväyliä seuraillen. Aloitimme juoksun varsin varovaisesti ja pikku hiljaa hiivimme kärkeä kohti. Pääsimme melonnan alkuun sijoilla 10. Lyhyen kantopätkän jälkeen meloimme Vanjokea pitkin kohti melonnan ekaa rastia, joka sijaitsi Vanjärven lintutornissa. Matkalla kolistelimme hieman Mäkisen ja Putkurin kanssa, jotka yrittivät ohittaa meidät ensin vasemmalta ja sitten onnistuneesti oikealta, vähän ennen rastia pojat juuttuivat johonkin tukkiin ja pääsimme jälleen heidän edelleen. Lintutornilla olimme ilmeisesti jo kolmansia vaikkemme ketään melonnassa ohittaneetkaan. Järvellä pari ekaa rastia löytyi hienosti ja saimme kärjen (Mononen/Jäppinen) kiinni. Seuraava rasti (4) olikin sitten katastrofi. Vedimme johonkin näreeseeen kanootin ja lähdimme jalkaisin etsimään rastia eri paikoista, ei löytynyt. Tässä vaiheessa muutkin joukkueet olivat saapuneet paikalle ja aikamoinen härdelli oli valmis. Hyppäsimme kaislikossa vaelluksen jälkeen, jalat pahasti kylmettyneinä, kanoottiimme ja löysimme rastin. Tässä vaiheessa olisi pitänyt tarkistaa rastin koodi, joka sitten myöhemmin osoittautui vääräksi. Olimme ajautuneet jo rastille kuusi, jonka leimasimme kisassa kahteen kertaan. Rasti 4 jäi siis kokonaan välistä. Loppu melonta meni ihan ok ja jalkoihinkin alkoi tunto palaamaan.
Seuraavaksi oli mukava pyöräily, jossa ei ollut mitään ihmeellistä. tosin metsä oikaisussa vedimme hieman liian aikaisin ylös ja polku löytyi hitaammin.
Fiilikset oli kuitenkin ihan hyvät ja vaihdossa jätimme otsalamput boxiin ja karttaa piirtämään opastaululta. Tämä ei mennyt ihan putkeen, yksi kohta unohtui merkitä karttaan, josta seurasi noin 15 minuutin pummi ja seuraava oli jo odottamassa. Tällä juoksu pätkällä tuli siis kaksi pummia, yhteensä noin 20 minuuttia. Juha oli se joka pääsi/sai laskeutua hyiseen veteen ja uida 20 metriä rantaan. Onneksi tämän rastin jälkeen oli vielä lyhyt juoksupätkä ennen uutta pyöräilyosuutta. Pyöräily sujui loistavasti Vihdin keskustaan, josta alkoi uusi juoksuosuus.
Tämä meni meiltä aika hyvin, vaikka jalkoja alkoi jo painamaan. Sijoituksesta ei ollut mitään tietoa ollut pitkään aikaan. Olisi ehkä kannattanut tankata kisan aikana muutakin kuin vettä.
Loppu sujui ilman suuria ongelmia, mitä nyt juoksu painoi lopun mäissä, mutta maaliin päästiin.
Kisa oli ihan mukava, vaikka välillä ei hyvältä näyttänyt. Taisimme olla maalissa viidentenä tai kuudentena. Loppujen lopuksi sillä ei ollut niin väliä.
Kiitokset kisojen järjestäjille vaihtelevasta kisasta. Kisan jälkeinen sauna ja maittava lounas olivat bonusta. Yritetään ensi vuonna ehtiä mukaan jokaiseen osakilpailuun.
T:Mika
Kisa alkoi aamulla klo 5.00 pienellä juoksupätkällä golfauton perässä golfkentän huoltoväyliä seuraillen. Aloitimme juoksun varsin varovaisesti ja pikku hiljaa hiivimme kärkeä kohti. Pääsimme melonnan alkuun sijoilla 10. Lyhyen kantopätkän jälkeen meloimme Vanjokea pitkin kohti melonnan ekaa rastia, joka sijaitsi Vanjärven lintutornissa. Matkalla kolistelimme hieman Mäkisen ja Putkurin kanssa, jotka yrittivät ohittaa meidät ensin vasemmalta ja sitten onnistuneesti oikealta, vähän ennen rastia pojat juuttuivat johonkin tukkiin ja pääsimme jälleen heidän edelleen. Lintutornilla olimme ilmeisesti jo kolmansia vaikkemme ketään melonnassa ohittaneetkaan. Järvellä pari ekaa rastia löytyi hienosti ja saimme kärjen (Mononen/Jäppinen) kiinni. Seuraava rasti (4) olikin sitten katastrofi. Vedimme johonkin näreeseeen kanootin ja lähdimme jalkaisin etsimään rastia eri paikoista, ei löytynyt. Tässä vaiheessa muutkin joukkueet olivat saapuneet paikalle ja aikamoinen härdelli oli valmis. Hyppäsimme kaislikossa vaelluksen jälkeen, jalat pahasti kylmettyneinä, kanoottiimme ja löysimme rastin. Tässä vaiheessa olisi pitänyt tarkistaa rastin koodi, joka sitten myöhemmin osoittautui vääräksi. Olimme ajautuneet jo rastille kuusi, jonka leimasimme kisassa kahteen kertaan. Rasti 4 jäi siis kokonaan välistä. Loppu melonta meni ihan ok ja jalkoihinkin alkoi tunto palaamaan.
Seuraavaksi oli mukava pyöräily, jossa ei ollut mitään ihmeellistä. tosin metsä oikaisussa vedimme hieman liian aikaisin ylös ja polku löytyi hitaammin.
Fiilikset oli kuitenkin ihan hyvät ja vaihdossa jätimme otsalamput boxiin ja karttaa piirtämään opastaululta. Tämä ei mennyt ihan putkeen, yksi kohta unohtui merkitä karttaan, josta seurasi noin 15 minuutin pummi ja seuraava oli jo odottamassa. Tällä juoksu pätkällä tuli siis kaksi pummia, yhteensä noin 20 minuuttia. Juha oli se joka pääsi/sai laskeutua hyiseen veteen ja uida 20 metriä rantaan. Onneksi tämän rastin jälkeen oli vielä lyhyt juoksupätkä ennen uutta pyöräilyosuutta. Pyöräily sujui loistavasti Vihdin keskustaan, josta alkoi uusi juoksuosuus.
Tämä meni meiltä aika hyvin, vaikka jalkoja alkoi jo painamaan. Sijoituksesta ei ollut mitään tietoa ollut pitkään aikaan. Olisi ehkä kannattanut tankata kisan aikana muutakin kuin vettä.
Loppu sujui ilman suuria ongelmia, mitä nyt juoksu painoi lopun mäissä, mutta maaliin päästiin.
Kisa oli ihan mukava, vaikka välillä ei hyvältä näyttänyt. Taisimme olla maalissa viidentenä tai kuudentena. Loppujen lopuksi sillä ei ollut niin väliä.
Kiitokset kisojen järjestäjille vaihtelevasta kisasta. Kisan jälkeinen sauna ja maittava lounas olivat bonusta. Yritetään ensi vuonna ehtiä mukaan jokaiseen osakilpailuun.
T:Mika
keskiviikko 26. elokuuta 2009
Team AVAn raportti ERC2009 kisan kulusta
ERC2009 rapsa
Team AVA: Niko ja OP
Ensimmäiseen täyspitkään rogainingiin valmistautuminen oli joukkueellamme varsin huoletonta. Tiistai-iltana ostimme edukkaat menoliput Kittilään ja teeman ”Kyllä asiat järjestyy” mukaisesti jätettiin paluumatka avoimeksi. Vaihtoehtoina oli pummata kyytejä Ylläkseltä Helsinkiin tai palata yöjunalla. Molempien kun piti olla sorvin ääressä jo maanantaiaamuna klo 9.
Loistava majapaikka Jussin mökillä tarjosi perjantaina saunan, ruuan ja rauhallisen miljöön lepäilyyn. Kun kisa-aamuna Anne vielä loihti maukkaan kisa-aamiaisen ja privaattikuljetuksen kisapaikalle, niin olo oli kuin rogaining-kuninkaalla.
Teltta pystyyn kisa-alueelle ja Nikon haettua kisakartat alkoi armoton suunnittelu. Muutaman epätoivoiseksikin kuvatun hetken jälkeen taktiikaksi muodostui kartan alaosan tyhjentäminen kisan alussa (ekan 12 h aikana), koska ajateltiin, että jaksetaan juosta pääosin teitä pitkin saavutettavat rastit vauhdikkaasti. Toinen 12 tuntia sovittiin keskittyvämme kartan yläosaan, josta oli useita järkeviä exitejä maalin, mikäli vauhtimme hyytyisi pahasti, emmekä pystyisi toteuttamaan koko suunnitelmaa. Kartan itä-ja kaakkoisosan isot pisteet päätettiin jättää rauhaan, koska suota ja rastien läheisyydessä kulkeneita moottorikelkkauria meitä neuvottiin välttämään. Urat eivät kuulemma olleet monissakaan paikoissa juoksukelpoisia. Lisäksi poikkeuksena muihin, päätimme käydä Hash Housissa maalialueella puolessa välissä syömässä, ettei tarvinnut kantaa kaikkia ruokia mukana. Etuina nähtiin keveys alkumatkalle ja virkeän mielen ylläpitäminen.
Lähtölaukauksen jälkeen matka ensimmäiselle rastille oli asfalttia. Vain muutama joukkue oli valinnut saman alkusuunnitelman. Into piukeana ajateltiin oikaista mutka suoraksi rastille ja syöksyttiin itsevarmana kohti rakkaa. Ongelmana oli se, että tämä oikaisu tapahtui n. 1,5 km liian aikaisin ja jouduttiin palaamaan nöyrinä takaisin asfaltille. No, tästä eteenpäin ei sitten isoja virheitä tullutkaan. 2-3 väli oli aika puuduttava tiepätkä ja huolestuttavaa oli molempien jalkojen tukkoisuus jo tunnin juoksun jälkeen. Eikä tuo hengityskään kulkenut toivotulla tavalla. Rastipisteet olivat aika helppoja, mutta molempien meno oli aivan kamalaa ensimmäiset 4h. Niko piristyi n. 4h:n kohdalla ja OPn 3 tunnin jälkeen alkaneet polvivaivat loppuivat kuin seinään pidettyämme pienen huilitauon 6h:n kohdalla. Vaseliinit nivusiin, hieman Buranaa ja muutama lihapiirakka, siinä salaisuus seuraavan 5h vauhdikkaaseen menoon. Myös ukkosmyrsky ja alkanut kaatosaade siivitti hyvää menoa. Negatiiviset ajatukset vaihtuivat koko ajan parempaan suuntaan sateen piiskatessa yksinäisiä kulkijoita. Juoksu maistui molemmille ukoille ja kun liput löytyivät helposti, ensimmäinen 50km (kuljettu matka) meni aikaan 7:40h. Aika ajoin nähtiin muitakin pareja: Team Finland hölkkäili ohi OPn ollessa tortulla ja Buff tuli vastaan juuri ukkosen alkaessa. Pahimmassa sateessa meinasi jo tulla vilu, mutta onneksi liikettä löytyi ja lämpö vartalossa säilyi.
Puoliväliin saavuttiin hyvävoimaisena yli tunnin aikataulua (”aikataulun” mukaan arvio oli, että saavumme hasatalolle joskus 24-3 välillä) edellä eli n 22.30, joten otettiin aika rennosti vaihdossa. Tässä vaiheessa kuljettua matkaa oli takana n. 67 km. Mahat täyteen banaania, vaalea leipää, lihalientä ja kahvia ja pullaa: ai että oli hyvää patukoitten ja suolapähkinöitten jälkeen. Olo oli miellyttävä. Puolisen tuntia siinä naatiskeltiin, jonka jälkeen vielä kuivat paidat teltasta, lamput päälle ja matka alkoi kohti kartan koillisosan isoja pisteitä. Polut olivat juoksukelpoisia, mutta n. 14 tunnin kohdalla alkoi ensimmäisen kerran tossu tosissaan painaa. Väliin mahtui vielä yksi huolimattomuusvirhe, kun etsittiin rastia (71) mäen päältä, vaikka tarkka piste oli notko kyseisen mäen eteläosassa. Tällä rastilla pööpöiltiin n. 20min. Jälkeenpäin arvioituna seuraava väli olisi pitänyt jättää tekemättä; oikeastaan meidän olisi kannattanut lähteä jo rastilta 46 kohti koillista 9 pisteen rastille ja sieltä 55lle kartan itäosaan. Joka tapauksessa kisan seuraavat 3 tuntia olivat raskaita ja koko homma alkoi tympiä todella paljon. Kävelyksihän se meni, vaikka ajoittain yritettiinkin juosta pitkospuut ja hyväkuntoiset polut. Nikon (jalan) hermot kiristyivät ja aiheuttivat kiputiloja polviin ja reiden sivuosiin. Suunnistus kuitenkin toimi, joten ylimääräisiltä lenkeiltä vältyttiin. Kisan loppu 6h olikin aika lailla suorittamista ja kisameininki oli kaukana. Viimeiselle rastille kuitenkin löytyi vielä yritystä ja lyllerrettiin mäki ylös vetonarut pinkeänä. Alastulo oli yhden epäkuntoisen oikean polven kanssa melkoista taistelua. Polvi oli kipeytynyt lopullisesti viimeisellä n.4 km asfalttipätkällä, joten viimeinen 2 h kisasta oli enemmän tai vähemmän jalan vetämistä perässä. Loppupistemäärä 233 ja sija 38. Kisan ehdoton kruunu oli keskitysleirimäinen kylmä suihku rinnekoneiden huoltohallissa. Mahtavaa.
Joukkueen henki oli loistava useista vaikeuksista huolimatta ja yhteispeli toimi kuin junan vessa. OP hoiti pääasiassa suunnistuksen ja Niko laski matkoja, matkaan tarvittavia aikoja ja huolehti korkeuksien seuraamisesta. Tällä tavoin molemmilla oli mielekästä tekemistä, eikä vaivoihin keskittyminen vienyt liikaa energiaa. Kuljetun matkan (122km) ja pistemäärän välinen tehokkuussuhde meillä oli surkea, joten reittisuunnittelu vaatii jatkossa erityistä huomiota. Seuraavissa kisoissa panostetaan hieman enemmän erilaisten reittivaihtoehtojen miettimiseen ja vedetään koko setti yhdellä lenkillä. Vauhti näyttäisi tällä hetkellä riittävän sijoihin aivan kirkkaimman kärjen takana. Tästäpä on hyvä ponnistaa kohti ensi vuoden SM-kisoja varsinkin kun jalat palasivat pelikuntoon 3-4 päivän lepäilyllä. Huhun mukaan myös säännölliset juoksulenkit ennen 24 h kisaa voivat parantaa suoritusta vähintäänkin auttavasti. Hevosmiehet kertovat, että kisat voisivat olla jossain Pohjois-Karjalan suunnalla.
Team AVA: Niko ja OP
Ensimmäiseen täyspitkään rogainingiin valmistautuminen oli joukkueellamme varsin huoletonta. Tiistai-iltana ostimme edukkaat menoliput Kittilään ja teeman ”Kyllä asiat järjestyy” mukaisesti jätettiin paluumatka avoimeksi. Vaihtoehtoina oli pummata kyytejä Ylläkseltä Helsinkiin tai palata yöjunalla. Molempien kun piti olla sorvin ääressä jo maanantaiaamuna klo 9.
Loistava majapaikka Jussin mökillä tarjosi perjantaina saunan, ruuan ja rauhallisen miljöön lepäilyyn. Kun kisa-aamuna Anne vielä loihti maukkaan kisa-aamiaisen ja privaattikuljetuksen kisapaikalle, niin olo oli kuin rogaining-kuninkaalla.
Teltta pystyyn kisa-alueelle ja Nikon haettua kisakartat alkoi armoton suunnittelu. Muutaman epätoivoiseksikin kuvatun hetken jälkeen taktiikaksi muodostui kartan alaosan tyhjentäminen kisan alussa (ekan 12 h aikana), koska ajateltiin, että jaksetaan juosta pääosin teitä pitkin saavutettavat rastit vauhdikkaasti. Toinen 12 tuntia sovittiin keskittyvämme kartan yläosaan, josta oli useita järkeviä exitejä maalin, mikäli vauhtimme hyytyisi pahasti, emmekä pystyisi toteuttamaan koko suunnitelmaa. Kartan itä-ja kaakkoisosan isot pisteet päätettiin jättää rauhaan, koska suota ja rastien läheisyydessä kulkeneita moottorikelkkauria meitä neuvottiin välttämään. Urat eivät kuulemma olleet monissakaan paikoissa juoksukelpoisia. Lisäksi poikkeuksena muihin, päätimme käydä Hash Housissa maalialueella puolessa välissä syömässä, ettei tarvinnut kantaa kaikkia ruokia mukana. Etuina nähtiin keveys alkumatkalle ja virkeän mielen ylläpitäminen.
Lähtölaukauksen jälkeen matka ensimmäiselle rastille oli asfalttia. Vain muutama joukkue oli valinnut saman alkusuunnitelman. Into piukeana ajateltiin oikaista mutka suoraksi rastille ja syöksyttiin itsevarmana kohti rakkaa. Ongelmana oli se, että tämä oikaisu tapahtui n. 1,5 km liian aikaisin ja jouduttiin palaamaan nöyrinä takaisin asfaltille. No, tästä eteenpäin ei sitten isoja virheitä tullutkaan. 2-3 väli oli aika puuduttava tiepätkä ja huolestuttavaa oli molempien jalkojen tukkoisuus jo tunnin juoksun jälkeen. Eikä tuo hengityskään kulkenut toivotulla tavalla. Rastipisteet olivat aika helppoja, mutta molempien meno oli aivan kamalaa ensimmäiset 4h. Niko piristyi n. 4h:n kohdalla ja OPn 3 tunnin jälkeen alkaneet polvivaivat loppuivat kuin seinään pidettyämme pienen huilitauon 6h:n kohdalla. Vaseliinit nivusiin, hieman Buranaa ja muutama lihapiirakka, siinä salaisuus seuraavan 5h vauhdikkaaseen menoon. Myös ukkosmyrsky ja alkanut kaatosaade siivitti hyvää menoa. Negatiiviset ajatukset vaihtuivat koko ajan parempaan suuntaan sateen piiskatessa yksinäisiä kulkijoita. Juoksu maistui molemmille ukoille ja kun liput löytyivät helposti, ensimmäinen 50km (kuljettu matka) meni aikaan 7:40h. Aika ajoin nähtiin muitakin pareja: Team Finland hölkkäili ohi OPn ollessa tortulla ja Buff tuli vastaan juuri ukkosen alkaessa. Pahimmassa sateessa meinasi jo tulla vilu, mutta onneksi liikettä löytyi ja lämpö vartalossa säilyi.
Puoliväliin saavuttiin hyvävoimaisena yli tunnin aikataulua (”aikataulun” mukaan arvio oli, että saavumme hasatalolle joskus 24-3 välillä) edellä eli n 22.30, joten otettiin aika rennosti vaihdossa. Tässä vaiheessa kuljettua matkaa oli takana n. 67 km. Mahat täyteen banaania, vaalea leipää, lihalientä ja kahvia ja pullaa: ai että oli hyvää patukoitten ja suolapähkinöitten jälkeen. Olo oli miellyttävä. Puolisen tuntia siinä naatiskeltiin, jonka jälkeen vielä kuivat paidat teltasta, lamput päälle ja matka alkoi kohti kartan koillisosan isoja pisteitä. Polut olivat juoksukelpoisia, mutta n. 14 tunnin kohdalla alkoi ensimmäisen kerran tossu tosissaan painaa. Väliin mahtui vielä yksi huolimattomuusvirhe, kun etsittiin rastia (71) mäen päältä, vaikka tarkka piste oli notko kyseisen mäen eteläosassa. Tällä rastilla pööpöiltiin n. 20min. Jälkeenpäin arvioituna seuraava väli olisi pitänyt jättää tekemättä; oikeastaan meidän olisi kannattanut lähteä jo rastilta 46 kohti koillista 9 pisteen rastille ja sieltä 55lle kartan itäosaan. Joka tapauksessa kisan seuraavat 3 tuntia olivat raskaita ja koko homma alkoi tympiä todella paljon. Kävelyksihän se meni, vaikka ajoittain yritettiinkin juosta pitkospuut ja hyväkuntoiset polut. Nikon (jalan) hermot kiristyivät ja aiheuttivat kiputiloja polviin ja reiden sivuosiin. Suunnistus kuitenkin toimi, joten ylimääräisiltä lenkeiltä vältyttiin. Kisan loppu 6h olikin aika lailla suorittamista ja kisameininki oli kaukana. Viimeiselle rastille kuitenkin löytyi vielä yritystä ja lyllerrettiin mäki ylös vetonarut pinkeänä. Alastulo oli yhden epäkuntoisen oikean polven kanssa melkoista taistelua. Polvi oli kipeytynyt lopullisesti viimeisellä n.4 km asfalttipätkällä, joten viimeinen 2 h kisasta oli enemmän tai vähemmän jalan vetämistä perässä. Loppupistemäärä 233 ja sija 38. Kisan ehdoton kruunu oli keskitysleirimäinen kylmä suihku rinnekoneiden huoltohallissa. Mahtavaa.
Joukkueen henki oli loistava useista vaikeuksista huolimatta ja yhteispeli toimi kuin junan vessa. OP hoiti pääasiassa suunnistuksen ja Niko laski matkoja, matkaan tarvittavia aikoja ja huolehti korkeuksien seuraamisesta. Tällä tavoin molemmilla oli mielekästä tekemistä, eikä vaivoihin keskittyminen vienyt liikaa energiaa. Kuljetun matkan (122km) ja pistemäärän välinen tehokkuussuhde meillä oli surkea, joten reittisuunnittelu vaatii jatkossa erityistä huomiota. Seuraavissa kisoissa panostetaan hieman enemmän erilaisten reittivaihtoehtojen miettimiseen ja vedetään koko setti yhdellä lenkillä. Vauhti näyttäisi tällä hetkellä riittävän sijoihin aivan kirkkaimman kärjen takana. Tästäpä on hyvä ponnistaa kohti ensi vuoden SM-kisoja varsinkin kun jalat palasivat pelikuntoon 3-4 päivän lepäilyllä. Huhun mukaan myös säännölliset juoksulenkit ennen 24 h kisaa voivat parantaa suoritusta vähintäänkin auttavasti. Hevosmiehet kertovat, että kisat voisivat olla jossain Pohjois-Karjalan suunnalla.
maanantai 24. elokuuta 2009
EM-kultaa Ylläkseltä!!!!!
Yllätyskulta yli 40-vuotiaiden sarjassa lämmitti tiimiläisten mieliä vaihtelevissa olosuhteissa käydyn EM-kisan jälkeen. Kultaa saavuttaneessa joukkueessa kisasivat Juha Prittinen ja Jouni Nurminen. Onnittelut heille upeasta suorituksesta!
Myös naisten sarjassa saatiin hyvä tulos. Riitta Siltanen ja Ulla Silventoinen saavuttivat EM-hopeaa. Lämpimät onnittelut myös heille!
Joukkueiden suoritukset eivät tällä kertaa kuitenkaan riittäneet kokonaiskisan 19. sijaa parempaan. Tavoitteet kuitenkin saavutettiin kahdella EM-mitalilla. Alla tulokset:
1. Multisport.FI Janne Mononen ja Eero Jäppinen 339 pistettä.
2. SKM! Silver Eensaar ja Rain Eensaar 335 pistettä.
3. Adventure Team Finland Seppo Mäkinen ja Hannu Oja 326 pistettä.
19. Scandinavianoutdoorstore.com 1 Mika Lehtonen ja Juha lehtonen 263 pistettä.
20. Scandinavianoutdoorstore.com 2 Juha Prittinen ja Jouni Nurminen 262 pistettä.
38. Team AVA O-P Holttinen ja Niko Toimela 233 pistettä.
40. Scandinavianoutdoorstore.com Ladies Riitta Siltanen ja Ulla Silventoinen 229 pistettä.
DSQ Team AVA Mix Joonas Ahola ja Nina Heiskanen
Myös naisten sarjassa saatiin hyvä tulos. Riitta Siltanen ja Ulla Silventoinen saavuttivat EM-hopeaa. Lämpimät onnittelut myös heille!
Joukkueiden suoritukset eivät tällä kertaa kuitenkaan riittäneet kokonaiskisan 19. sijaa parempaan. Tavoitteet kuitenkin saavutettiin kahdella EM-mitalilla. Alla tulokset:
1. Multisport.FI Janne Mononen ja Eero Jäppinen 339 pistettä.
2. SKM! Silver Eensaar ja Rain Eensaar 335 pistettä.
3. Adventure Team Finland Seppo Mäkinen ja Hannu Oja 326 pistettä.
19. Scandinavianoutdoorstore.com 1 Mika Lehtonen ja Juha lehtonen 263 pistettä.
20. Scandinavianoutdoorstore.com 2 Juha Prittinen ja Jouni Nurminen 262 pistettä.
38. Team AVA O-P Holttinen ja Niko Toimela 233 pistettä.
40. Scandinavianoutdoorstore.com Ladies Riitta Siltanen ja Ulla Silventoinen 229 pistettä.
DSQ Team AVA Mix Joonas Ahola ja Nina Heiskanen
tiistai 11. elokuuta 2009
ERC 2009, Ylläs
Teamin jäsenet ottavat osaa EM-rogainingiin viiden joukkueen voimin. Kolme joukkuetta edustaa SOS:sia (Scandinavianoutdooorstore.com) ja loput kaksi Team AVAa.
SOS:sin joukkueet ovat seuraavat:
1. Juha ja Mika Lehtonen sarja 24MO
2. Juha Prittinen ja Jouni Nurminen sarja 24MV
3. Riitta Siltanen ja Ulla Silventoinen sarja 24WV
Team AVA:n joukkueet ovat:
1. Joonas Ahola ja Nina Heiskanen sarja 24XO
2. Olli-Pekka Holttinen ja Niko Toimela 24MO
Tavoitteena on vähintään yksi EM-mitali. Katsotaan miten joukkueet selviävät Ylläksen haastavasta maastosta ja näkyvyyden peittävästä sumusta.
Tsemppiä muillekin joukkueille kisaan!!!!!
SOS:sin joukkueet ovat seuraavat:
1. Juha ja Mika Lehtonen sarja 24MO
2. Juha Prittinen ja Jouni Nurminen sarja 24MV
3. Riitta Siltanen ja Ulla Silventoinen sarja 24WV
Team AVA:n joukkueet ovat:
1. Joonas Ahola ja Nina Heiskanen sarja 24XO
2. Olli-Pekka Holttinen ja Niko Toimela 24MO
Tavoitteena on vähintään yksi EM-mitali. Katsotaan miten joukkueet selviävät Ylläksen haastavasta maastosta ja näkyvyyden peittävästä sumusta.
Tsemppiä muillekin joukkueille kisaan!!!!!
torstai 16. heinäkuuta 2009
AC24 kisattu
Kaikki Penaltyn joukkueet selvittivät koko kisareitin läpi. Menestystä ei tällä kertaa tullut, johtuen ehkä eri kokooonpanojen kokeiluista, mutta arvokasta kokemusta sentään tuli.
Paras tällä kertaa oli Team Penalty 2, joka oli kuudes. Penalty oli 7.s (sekajoukkue) ja Team Penalty 1 lopulta kymmenes, joka hävisi kaksi sijaa aivan lopun hölmöilyynsä viimeisellä rullaluistelupätkällä. Yksi rasti jäi matkalla huomaamattá eli se ainoa, niin tuli noin 10km ylimääräistä luistelua.
Kaiken kaikkiaan kisa oli hyvin järjestetty ja sääkin suosi koko viikonlopun ajan. Toivottavasti saadaan jonkinlaista raporttia kultakin joukkueelta tänne sivuille lähiaikoina.
Paras tällä kertaa oli Team Penalty 2, joka oli kuudes. Penalty oli 7.s (sekajoukkue) ja Team Penalty 1 lopulta kymmenes, joka hävisi kaksi sijaa aivan lopun hölmöilyynsä viimeisellä rullaluistelupätkällä. Yksi rasti jäi matkalla huomaamattá eli se ainoa, niin tuli noin 10km ylimääräistä luistelua.
Kaiken kaikkiaan kisa oli hyvin järjestetty ja sääkin suosi koko viikonlopun ajan. Toivottavasti saadaan jonkinlaista raporttia kultakin joukkueelta tänne sivuille lähiaikoina.
torstai 9. heinäkuuta 2009
Pellossa valvotaan
Penalty osallistuu kolmella joukkueella ArcticCircle 24h -seikkailuun tulevana viikonloppuna:
Ykkösjoukkueessa Mika, Juha P ja Jouni
Kakkosjoukkueessa Juha L, O-P ja Niko
Kolmosjoukkueessa Joonas, Jarno ja Jenni.
Kaikki joukkueemme tasavahvoina lähtevät hakemaan mitalisijoja, eli jääkö muille mitään kotiintuomisiksi? No, vastus tulee olemaan erittäin kova, sillä mukana on lähes kaikki pitkien kisojen osaajat Suomesta ja muutama Virostakin.
Juha L
Ykkösjoukkueessa Mika, Juha P ja Jouni
Kakkosjoukkueessa Juha L, O-P ja Niko
Kolmosjoukkueessa Joonas, Jarno ja Jenni.
Kaikki joukkueemme tasavahvoina lähtevät hakemaan mitalisijoja, eli jääkö muille mitään kotiintuomisiksi? No, vastus tulee olemaan erittäin kova, sillä mukana on lähes kaikki pitkien kisojen osaajat Suomesta ja muutama Virostakin.
Juha L
Rogaininki on opettavaista ja kivaakin
Kaikkiaan 16 lähipiiriläistä + yksi koira ilmaantuivat testaamaan rogaining-taitojaan. Penaltyn Mika oli laatinut vaativan 4 tunnin radan Sipoon ja Keravan korpeen. Kartan mittakaava oli typillinen 1:27400. Nauhat oli rasteilla. Maaston pienipiirteisyydestä johtuen käytetty mittakaava teetti rastiympyrässä ylimääräistä työtä. Joonas ja Juha L saivat lähes kaikki rastit määräaikaan mennessä. Joonakselta uupui 2 ja Juha L:ltä 4 jotka nekin maalin läheisyydestä. Nousua tuli riittävästi sillä lähes kaikki parikymmentä rastia olivat mäkien päällä. Lisäspekulaatioita harjoituksesta ja jotain gps-käppyrääkin laitamme sivuille lähiaikoina. Seuraava rogaining-treeni ajoittunee heinä-elokuun vaihteeseen.
Juha L
Juha L
tiistai 30. kesäkuuta 2009
Rogaining harjoitus ke 1.7.2009 klo 20.00
Penalty järjestää huomenna rogaining harjoituskilpailun Itäisellä uudenmaalla. Harjoitus kestää 4 tuntia ja eniten pisteitä kerännyt voittaa mainetta ja kunniaa. Ratamestarin mukaan rata tulee olemaan erittäin rankka ja vain täydellinen suoritus saattaa tuoda täydet pisteet (120). Kilpailu alkaa vasta klo 20.00, joten metsässä on viimeisen tunnin aikana jokseenkin hämärää. Otsalamppua suositellaan repun painoksi mukaan. Pakollisia varusteita ei ole, mutta itikkaöljy tekee reissusta mukavamman. Jäämme odottamaan tuloksia.
torstai 25. kesäkuuta 2009
Tiimi treenaa nousua Portugalin MM-kisoja varten
Portugalissa kokonaisnousua tulee yli 23 kilometriä ja reitillä on pituutta 820km. Portugalin korkeimman vuoriston, Serra De La Estrelan, huippu käy vain 2000 metrissä, mutta niillä korkeuksilla vieraillaankin sitten tiuhaan. Tiimi hakee vauhtia ja kestävyyttä vuoristo-osuuksille Etelä-Suomen soiden lisäksi Lapista.
Yhtäjaksoista nousua saattaa tulla vastaan hyvinkin puolitoista kilometriä kerrallaan ja aikaa yhteen nousuun voi mennä 5-10 tuntia, riippuen kulkuvälineestä. Jo etukäteen kisan "monsteri"-osuudeksi kutsutaan yksittäistä 200-250 km:n pyöräilyosuutta.
Näitä maisemia sitten ihaillaan.
Ensimmäinen lapinleiri sattuu ArcticCircle24:n yhteyteen heinäkuussa. Ensin kisataan Pellossa 24h-kisa, jonka jälkeen heti käydään Ylläksellä polkemassa mäkiä ylös ja alas. Toinen setti onkin EM-rogaininki elokuussa ja myös Ylläksellä.
Lisäksi tiimi tekee lukuisia puuduttavia kimppatreenejä pyöräilyn, suossatarpomisen ja rogaininkin merkeissä.
Mukavaa serpentiiniä huipulle.
Yhtäjaksoista nousua saattaa tulla vastaan hyvinkin puolitoista kilometriä kerrallaan ja aikaa yhteen nousuun voi mennä 5-10 tuntia, riippuen kulkuvälineestä. Jo etukäteen kisan "monsteri"-osuudeksi kutsutaan yksittäistä 200-250 km:n pyöräilyosuutta.
Näitä maisemia sitten ihaillaan.
Ensimmäinen lapinleiri sattuu ArcticCircle24:n yhteyteen heinäkuussa. Ensin kisataan Pellossa 24h-kisa, jonka jälkeen heti käydään Ylläksellä polkemassa mäkiä ylös ja alas. Toinen setti onkin EM-rogaininki elokuussa ja myös Ylläksellä.
Lisäksi tiimi tekee lukuisia puuduttavia kimppatreenejä pyöräilyn, suossatarpomisen ja rogaininkin merkeissä.
Tällä vuoristojärvellä vissiin melotaan.
O-P kisaa Åren Extreme Challengessa lauantaina 26.6.
O-P on päässyt hyviin kisa fiiliksiin Åren maisemissa. Eilen suoritettu Hillsprint tuotti neljännen sijan. Eroa kärkeen tuli vaivaiset 4 minuuttia. Tänään vuorossa melontaharjoittelua koskessa ja lauantaina sitten itse pääkisa. Kyyti tulee olemaan kovaa, sillä viivalla on mm. viime vuoden voittaja Richard Ussher, joka on yksi maailman kovimpia seikkailu-urheilijoita. Toivotaan O-P:lle puhdasta melontaa ja kireitä ketjuja.
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Portugal XPD Race 2008, Estoril, 30.11.-4.12.2008
Viime talven Puolan AR-kisasta innostuneena, ja jo alkukeväästä, Penalty päätti mahduttaa toisen pitkän kisan kalenteriin. Kesään mennessä kokoonpanoksi muodostui Joonas (kapteeni), Mika, Nina ja Juha P. Kaikilla oli riittävästi kokemusta yrittää kunnon tulosta ja valmistautumisen piti olla laadukasta.
Syyskuun alussa Joonaksella reiden lähentäjälihas repesi ja paikkaajan etsintä käynnistyi. Pikainen itkunkatkera soitto Jussille kuitenkin riitti. Jussi sai nopeasti järjestettyä lomat, rahat, kapteenin hommat, varustehankinnat ja muut organisoinnit. Nyt vasta aloitettiin joukkueen yhteiset täsmätreenit juuri tätä kisaa varten: pääasiassa melontaa, kiipeilyä ja pyöräilyä sekä jonkun verran sauvarinnettä ym. perustestiä.
Kaikki mahdollinen tehtiin etukäteisinformaation haalimiseksi, mutta saldona oli vain muutama kartta ja säätiedot. Onneksi Ninalla oli paikallistuntemusta, olihan hän osallistunut viime vuoden samaan kilpailuun samalla kisa-alueella. Jopa kisamajoitus oli samoissa luxus-golf -rivareissa.
Mika hoiti etukäteen suorat Finnairin lennot sekä ilmoittautumiset majoituksineen. Mitään valmisteluja ei jätetty viimeiselle viikolle ennen kisaa. Ainoastaan eväitä piti hankkia paikan päältä. Joukkue oli tehnyt taktisen päätöksen käyttää järjestäjän osoittamaa paikallista huoltajaa kisan aikana. Luulimme tämän olevan etu, mutta jälkeenpäin voimme todeta olleemme väärässä.
Matka kisakylään, Cascaisiin Lissabonin lähellä, sujui kuin rasvattu. Olimme perillä majoituslaitoksessa torstaina klo 21. Kaikki varusteet pysyivät hallussamme. Olimme kaikki terveitä, paitsi Juha P:llä oli joku vaikea selkäkramppi päällä, joten muut kantoivat Juha P:n raskaat kantamukset ennen kisaa. Tosin en muista yhtään kisaa johon olisimme osallistuneet ilman mitään vikoja. Pidimme peukkuja.
Treenilenkillä.
Perjantaiaamuna purimme kantamukset ja kasasimme pyörät. Kävimme polkemassa parin tunnin lenkin läheisellä Sintra-vuorella, jolloin havaitsimme pyörissä jonkun verran jarru- ja voimansiirto-ongelmia. Kaikki saatiin kuntoon ja aurinkoisella säällä alkanut lenkki päättyi kaatosateeseen. Tämä tuli myös olemaan säiden luonne koko viikon ajaksi. Perjantai-iltana kävimme taksilla 10km päässä kauppakeskuksessa, josta löysimme kaikki puuttuvat eväät.
Lauantai-aamuna heräsin klo 7 ja kävin yksin pyöräilemässä saman lenkin kuin edellisenä päivänä. Olin pudottanut pakollisiin varusteisiin kuuluvan työkalun vuorelle. Matkalla satoi kaatamalla vettä, rakeita ja lunta. Noin 300 metrin korkeudella merestä oli tien pientareilla reilusti lunta. Onneksi olimme varautuneet jopa talveen. Työkalu löytyi ja aamiaisella olin klo 9.
Klo 10 alkoivat verkkaiset tapahtumat kisakeskuksessa, Cascaisin keskustassa, viimeisen päälle entisöidyssä linnakkeessa. Oli briefingit, juhlapuheita, taukoa, käytiin syömässä ja jota seurasi ensimmäisen kisäpäivän karttojen sekä reittikirjojen jako. Nyt päästiin asiaan, eli säätämään varusteita ja suunnittelemaan reittiä. Tapasimme myös ensimmäisen kerran huoltajamme, Rodrigon. Tämä 23 -vuotias, kakkostason pyörävalmentaja, oli erittäin aktiivinen, innostunut ja puolitoista tuntia myöhässä ensimmäisestä tapaamisestamme. Tulimme erittäin hyvin juttuun kaverin kanssa, ja tiesimme että hän uhraisi yöunensa ja vaikka mitä meidän puolestamme, kunhan vain pystyisimme esittämään asiat yksiselitteisesti hänelle. Taas pidimme peukkuja.
Vain osa eväistä vaihtopaikoille jaettuna.
Vaikka olimme tehneet etukäteen kaikki mahdolliset valmistelut niin silti eväiden pussittamisiin, reittikirjan suojaamiseen ym. säätämiseen meni tuhottomasti aikaa. Nukkumaan pääsimme klo 2 sunnuntaiaamuna.
Rodrigo haki meidät aamulla klo 8, taas tunnin myöhässä. Hän kuljetti meidät kisakeskuksen kautta lähtöalueelle 10km päähän Estoriliin, Euroopan suurimman kasinon pihalle. Aurinko paistoi.
Kaikki valmista. Vasemmalta Nina, Juha L, Mika ja Juha P.
Kisa starttasi klo 10 ja samalla alkoi sataa kuuroina. Ensin juostiin 500m, jonka jälkeen laitettiin rullaluistimet jalkaan ja sauvat käteen. Tämän 8km rullaluistelun otimme varovasti, sillä satoi ja asfaltti oli paikoin maalattu. Nina kaatui parin kilsan luistelun jälkeen, mutta ei tullut vaurioita. Melonnan vaihtoon tulimme noin viidentenä, pari minuuttia kärjestä. Nopeasti märkäpuvut päälle ja kaksipaikkaisesta sit-on-top –kajakista kiinni. Mika ja minä kannoimme yhden kajakin veteen ja Ninan ja Juha P:n piti ottaa surffilaudat. Molempien parien piti murtaa isot kaatuvat surffiaallot, kiertää poiju 200m päässä rannasta, tulla takaisin ja rantautua. Mikalla ja mulla meni kajakkimelonta ihan nappiin, ensimmäisellä yrityksellä puskettiin 5-6 surffiaallon läpi ja takaisin tullessamme leimasimme rastin ensimmäisten joukossa. Sitten huomasimme kuinka Juha P ja Nina seisovat laudat kainaloissa rantavedessä eikä homma edennyt yhtään. Pienellä työllä rasti saatiin hoidettua tyylikkäästi ja saatiin puuttuvat leimat. Aikaa tosin menetimme seisoskeluun 20-30 min. Monet joukkueet eivät päässeet ollenkaan liikkeelle rannasta, vaan hukkasivat vain meloja ja saivat kolhuja. Tunnin kisaamisen jälkeen kaikki varusteet sisältä ja päältä olivat jo ihan hiekkaisia. Olimme noin sijalla 10.
Juha P ja Nina ensimmäisessä melonnassa.
Myös Nina ja Juha P nappasivat itselleen kajakin. Melonta jatkui uudelleen aaltojen läpi ja Lissabonia kohti. Melontaosuus oli upea. Aurinko paistoi ja aallot olivat mukavan kokoisia. Vaikka meloimme 10m päässä toisistamme niin silti toinen kajakki melojineen katosi aaltojen taakse. 200-metrinen tankkeri paineli ohitsemme 100m päästä ja lisäsi hieman jännitystä. Leimasimme Lissabonin rannassa, jonka jälkeen alkoikin melonta nousevaa vuorovettä vastaan. Kulku hidastui huomattavasti. Melonnan päätteeksi rantautuminen olikin taas uusi kokemus. Ennakoimme aallot hieman väärin ja huikean surffauksen päätteeksi aalto nosti kajakin perän ilmaan ja Mika kajakkimme peränpitäjänä singahti ylitseni. Taas keräsimme hiekkaisia varusteita. Nostimme hieman asemiamme melonnassa.
Riensimme vaihtamatta varusteita lyhyelle 4km rullaluisteluosuudelle. Vauhtimme oli surkeaa, sillä 500 metrin välein kun katsoin olkani yli, niin eroa muuhun joukkueeseen oli tullut 200 metriä. Kuitenkin ohitimme noin 3 joukkuetta tällä lyhyellä pätkällä. Nyt olimme noin kuudensia. Juuri kun tulimme vaihtoon niin Omjakon lähti pitkälle trekkiosuudelle. Tarkoitus oli tehdä nopea varusteiden vaihto, mutta päätimme ostaa juotavaa, pestä jalat vessassa, vaihtaa sukat ja laittaa säärystimet jalkaan. Kaikki tämä säätö oli perusteltua huomioiden tuleva jalkapätkä mutta johon aikaa kului 20min.
Pitkän trekkiosuuden alkua.
Oli tullut pimeä. Ei muuta kuin Petzlin uudet tehokkaammat Myo XP:t päähän. Mutta oli harmin paikka kun neljästä Petzlistä vain yksi toimi. Kettu. Muut olivat saaneet liikaa merivesi-hiekka-kylpyä. Olimme suojanneet lamput, mutta emme riittävän hyvin. Onneksi Juha P oli ottanut kantoon liikaa varalamppuja, ja vain yksi meistä joutui olemaan ilman lamppua ensimmäiseen huoltoon asti.
Juoksimme kaikki alamäet ja tasaiset. Navigointi sujui hyvin, poislukien yksi hölmöyksien hölmöys - 20km ajan olimme seuranneet yhä lähenevää majakkaa ja pitäneet sitä rastipisteenä. Kun vihdoin saavuimme komealle ja korkealle majakalle niemen kärkeen, niin huomasin että rasti olisikin ollut äsken ohittamallamme aiemmalla mäellä. Turhaa juoksua tuli 3km ja aikaa paloi 20min. Pari joukkuetta otti meidät tässä kiinni.
Nyt päätimme jättää ensimmäisen vapaavalintaisen rastin väliin ja edetä suoraan huoltopaikalle. Ennen huoltoa saimme Rodrigolta kiipeilyvälineet kantoon ja lähdimme läheiselle kiipeilyrastille. Kahden piti suorittaa kiipeilytehtävä. Juha P ja minä aloitimme samaan aikaan yläköydellä varmistetun kiipeilyn mutta eri reiteillä. Muuten meni hyvin paitsi Juha P oli valinnut itselleen pidemmät kädet vaativan reitin ja jäi jumiin. Mun reitti ristesi oleellisesti Juha P:n reitin kanssa enkä minäkään päässyt eteenpäin. Siinä sitten poltettiin kaikki voimat käsistä 10min ajan ja tultiin kiltisti alas. Mika pani valjaat päälle ja loikkasi 10 sekunnissa ylös reitin. Heti perään minä tein samoin. Taas meni aikaa hukkaan.
Palattuamme huoltoon vaihdoimme ripeästi pyöräilykamppeet päälle. Juha P otti suunnistusvastuun ensimmäistä kertaa. Pyöräsuunnistuksen kartta piti paikkansa hyvin ja Juha P suoriutui tehtävästä alun epäröinnin jälkeen mainosti. Yllättäen mulla iski outo univäsymys jo tässä kohtaa. Koko pyöräsuunnistuksen, eli kolmisen tuntia, mun piti nappailla karkkia, red bullia ja suorittaa kaikki mahdolliset tekohengitykset jotta olisin pysynyt muiden vauhdissa. Ja oltiin kisattu vasta 12 tuntia. Tämä sama on tapahtunut joskus aiemminkin. Energiaa on kroppa täynnä, voimia on vaikka kuinka, nukkunutkin olin ennen kisaa hyvin ja silti kisatilanteessa nukuttaa. Liittyisikö asia kuitenkin energiatasapainon muutoksiin kropassa. Ehkäpä elimistön rasvan- ja lihaksenpolttokoneisto yskähteli. Joka tapauksessa tämän jälkeen seuraava uniongelma tuli minulla vastaan vasta 80 tunnin kohdalla.
Tyypillinen reittikirjan sivu.
Vaihtoon tultaessa yllättäen huoltajamme Rodrigo olikin purkanut leirinsä ja hävinnyt autoineen jonnekin. Mihinköhän jättäisimme pyörät ja mistä saisimme kengät trekkipätkää varten? No, Rodri löytyi urheilukentän toiselta laidalta huudattamassa stereoita kavereiden kanssa. Menetimme aikaa. Tässä vaiheessa Rodri otti meiltä kiipeilyvälineet pois, ilmeisesti huoltajien portugalinkielisessä reittikirjassa oli kirjattu näin. Olimme varmastikin hyvissä asemissa, vain yhtä vapaaehtoista rastia köyhempänä.
Seuraava trekki oli perusetenemistä mutta sisälsi upean rotkoon laskun ja nousun. Vauhti oli hyvää mutta sitten tapahtui paha virhe johon emme itse osanneet varautua. Jyrkänteellä piti leimata rasti johon olisimme ehdottomasti tarvinneet kiipeilyvälineet, mutta jotka Rodri oli ottanut meiltä pois. Myös reittikirja oli tältä osin ristiriitainen. Menetimme yli tunnin aikaa järjestäjien kanssa kinaamiseen. Teimme seuraavalla huoltopaikalla protestin järjestäjien virheestä joka hyväksyttiin 3 vrk:n kohdalla. Aikaa kuitenkin paloi paljon ja olimme jäämässä toisen vuorokauden tavoiteajasta – meidän tuli ehtiä seuraavaan iltaan klo 17 mennessä melontaan ja sitä ennen olisi jalkapätkiä yhteensä 40 km sekä ensimmäinen unilepo. Vahva vuorovesi ja pimeys oli huono yhdistelmä meri-, jokisuisto-, ja mutamelontaan. Oli mahdollisuus että melojat saattaisivat ajautua kauas avomerelle vuoroveden mukana.
Sain kuitenkin neuvoteltua huoltopaikan järjestäjien kanssa erioikeudesta lähteä melontaan pimeälläkin, olisivathan kaikki muutkin joukkueet samassa paikassa melomassa pimeydessä. Jäimme siis nukkumaan, vaihtoon meni yhteensä aikaa reilut 2 tuntia. Pitkä trekki käynnistyi hienosti, maisemat olivat hulppeat, ja suunnistin sukkana piikkipuskien läpi kilometritolkulla.
Hienot puitteet kiipeilylle. Lähes pystysuoraa pudotusta veteen vajaat 300 metriä.
Hieno trekkipätkä. Nopein reitti kiipeilyrastille olisi ollut läheisen hiekkakuopan reunoja pitkin.
Eteneminen oli hidasta jyrkkäpiirteisestä maastosta johtuen, hiilikuitusauvoja meni poikki, ja saavuimme kaikki pakolliset rastit kerättyämme melonnan vaihtoon klo 18.45. Tässä järjestäjät kielsivät ehdottomasti lähtemästä melomaan. Pettymys oli valtava. Juuri tuollainen paskaojamuta-melonta olisi ollut meidän heiniä. Järjestäjä myös asetti kaksi mahdollisuutta jatkolle: joko nukkuisimme vaihtopaikalla aamukuuteen saakka ja aloittaisimme sitten melonnan mutta jolloin varmasti menettäisimme mahdollisuudet cut-offeihin jatkossa, tai huoltaja ajaisi meidät seuraavaan huoltoon mutta menettäisimme kaikki toisen vrk:n keräämämme pisteet. Valitsimme tietysti jälkimmäisen sillä tuumailimme että mikään joukkue ei tulisi selviämään optimireitistä ilman cut-offeja. Jälkikäteen ajateltuna meillä olisi ollut vielä kolmaskin mahdollisuus, ja parempi: meidän olisi pitänyt juosta melonnan vaihdosta suoraan seuraavaan huoltopaikkaan, matka noin 30km ja olisimme saaneet pitää 5 keräämäämme pakollista pistettä.
Ajomatka paikallisen huoltajamme Rodrin kyydissä oli perseestä. Jätkä lähti pikkukaupungin ensimmäisestä risteyksestä väärään suuntaan, josta mainitsin heti hänelle. Kaveri sanoi vaan että kohta tulee oikea kyltti vastaan. Puolen tunnin päästä en tiennyt missä olimme mutta Rodri sanoo kaiken olevan kunnossa. Kuitenkin matka vaihtoon autotietä pitkin piti olla vain 35 km. 50min ajon jälkeen aloin tutkia karttoja ja totesimme Rodrin vievän meitä 180 astetta väärään suuntaan, eli etelään ja Algarveen. No niin, aikaa paloi taas, ja samassa ajassa olisimme juosseet vaihtoon pisteiden kera.
Pyöräilyä tyypillisessä maastossa. Korkkipuita ja hiekkateitä.
Vaihdossa nukuimme pari tuntia, ja myös viimeisen kerran kunnolla. Kun saimme lähtöluvan seuraavalle etapille olimme valmiina. Aamu valkeni. Nyt näimme pyörät ensimmäisen kerran. Mikalla etuvaihtaja hajosi heti alkuun, ilmeisesti Rodri oli kolhinut pyörää sen verran. Kaikki pyöräilyt Mika ajoikin sitten keskimmäisellä eturattaalla, vaihteita on muutenkin pyörissä ihan liikaa.
Taas Juha P:llä oli vaikeuksia löytää reitti pois kaupungista, muuten suunnistus toimi. Hyvää peruspyöräilyä oli 80km, piikkiaitojen ylityksiä ehkä 20 kappaletta, jonka jälkeen saavuimme melonnan vaihtoon. Melonta oli perussettiä rikkonaisella järvellä, ilmakuvakartalla, viimeisen rastin ollessa vaikeassa laguunissa. Pimeys iski melonnan puolivälissä. Pimeyttähän oli vuorokaudesta tasan puolet.
Melonnan ilmakuvakartta.
Teimme nopean vaihdon. Saimme tässä vaiheessa tietää että lähes kaikki joukkueet joutuvat jossain vaiheessa cut-offiin. Seuraavana oli vuorossa mielenkiintoinen 60km bike&run-osuus joka onnistui meiltä hyvin. Juoksimme koko matkan ja pyöräilimme vimmatusti vuorotellen. Suunnistus oli paikoin hankalaa karttojen suuripiirteisyydestä johtuen. Nukuimme vissiin kerran 5 minuuttia pientareella. Saavuimme rullaluistelun alkuun hyvävoimaisina.
Bike&run –osuutta.
Teimme nopean vaihdon. Heti alkuun piti herätellä luistimien ruostuneet laakerit. Kaupungista lähtö oli hankala, oli joko hiekkatietä tai jyrkkään mäkeen nousu asfalttia pitkin ja heti perään jyrkkä lasku. Käytimme asfalttia. Nina pelkäsi alamäissä ja hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään. Ensimmäisellä rastilla Mika ja Nina eivät huomanneet leimata ja ehtivät painella 2km mäen alas. Koko porukan piti kavuta mäki takaisin ylös sillä kaikkien neljän piti leimata samanaikaisesti omilla ranteisiin lukituilla SI-tikuillaan. 10km luistelun jälkeen alkoi erittäin huonokuntoinen noin 6km pituinen kestopäällyste. Ilman sauvoja ei olisi voinut luistella. Kuokkaa koko matka. Lopun 20km luistelu oli hyvää asfalttia ja etenimme kuin viimeistä päivää.
Melonnan vaihdossa iski yleinen väsymys ja anemia. Vaihto oli hidas. Melonnan lähtöön oli hankala 4km reitti. Muutamat joukkueet jättivät koko melonnan väliin sillä eivät löytäneet melonnan lähtöpaikkaa. Helppoa jokimelontaa alussa, lopussa joen ylitys surffiaalloissa oli kivaa, yhteensä melontaa 20km. Vaihdossa oli taas hyvä olo, päästiinpä telkkariinkin.
Mika ja Juha P joutuivat rullaluistelemaan kun me muut kaksi pyöräiltiin 15km vaihtoon. Jussi oli heti repuntäytön jälkeen valmis seuraavalle etapille mutta joutui odottamaan muita tunnin verran, kun oli suihkuntarpeita ja vaatteidenvaihtoja. Tästä alkoi pisin pyöräily, noin 120km. Päätimme taas jättää kaikki vapaavalintaiset rastit pois, sillä meillä oli vuorokausi aikaa maaliin (100 tuntia oli takaraja) ja matkaa jonkun verran vielä edessä. Satoi kaatamalla, meni siis muiden mukavuustoimenpiteet osittain hukkaan. Paikoin suunnistus oli vuoristoisella seudulla haastavaa. Jussi suunnisti lähes virheettömästi pitkiä rastivälejä, joista kaksi oli yli 40km mittaisia. Pimeällä vuoristomaaseudulla ajovalon tuijottaminen alkoi väsyttämään kaikkia dramaattisesti. Nyt jouduimme pitämään lyhyitä unitaukoja 4-5 kappaletta kylmässä säässä. Sade oli onneksi lakannut. 80 tunnin kohdalla alkoi suunnistajaakin väsyttämään rankasti, mutta kaikki muutkin olivat ihan pihalla. Juha P:stäkään ei saanut apua. Jussi onneksi löysi redbullin repusta, karkkia ja kofeiinitabletteja, ja kone käynnistyi vielä kerran. Tässä olisi ollut hyvät mahdollisuudet usean tunnin pummeihin.
Viimeinen iso vaihto suoritettiin nopeasti. Laskimme meillä olevan mahdollisuudet kymmenen joukkoon. Juoksuun lähtö ei sujunut kuitenkaan siten kuin halusimme. Voimia meillä oli ja Juha P oli taas hyvässä suunnistusiskussa mutta Mikalla ja Juha L:llä alkoi todenteolla vaivata vasemman etusäären jännetupintulehdus. Siis molemmilla veljeksillä samaan aikaan sama kohta. No, ongelmat voidaan jäljittää alkamaan jo epätasaisella rullaluistelupätkällä 25 tuntia aikaisemmin. Vuoristopyöräily ei tilannetta helpottanut. Saimme kuitenkin yhtä rastia lukuunottamatta kaikki pakolliset rastit kerättyä, ja särkylääkkeiden turvin raahauduimme pyörien luokse Sintra-vuoren huipulle.
Viimeinen pyöräpätkä maaliin.
Vaihto oli nopea ja Jussi aloitti viimeisen rogaining-tyyppisen pyöräilyetapin suunnistamisen. Aikaa oli alle kaksi tuntia jäljellä ja maaliin matkaa vajaat 20km mutkittelevassa vuoristoisessa maastossa. Päätin yrittää kaikkia rasteja. Ensimmäiseen rastiin meni aikaa yli puoli tuntia joten heikolta näytti. Loput 5 rastia olivat kuitenkin hämäävästi lähes nopeimman reitin varrella, joten yritimme edelleen kaikkia. Suunnistus sujui hyvin vaikka tolkkkua ei juuri enää ollutkaan. Maalissa Cascaisin linnakkeella meille jäi 20min aikaa. Loppuaikamme oli 99 tuntia ja 40 minuuttia.
Olimme tyytyväisiä suoritukseemme. Joimme pari pulloa samppakaljaa maalissa, katselimme muiden joukkueiden maaliintuloa ja juttelimme niitä näitä. Otimme vielä kilpa-ajot golf-majoitukseemme, johon matkaa noin 5km. Ilman karttaa eksyimme hieman.
Meitä harmitti tietysti se liian aikainen melonnan cut-off johon jouduimme. Sitä enemmän kyllä harmitti siitä johtuva pistemenetys, joka oli aivan kohtuuton. Loppusijoituksemme oli 11. Viimeiset 60 tuntia tulimme jotakuinkin kärjen vauhtia.
Katseet on jo suunnattu seikkailu-urheilun MM-kisoihin, jotka pidetään 5.-15.11.2009, keskeisessä Portugalissa. Tuolloin joukkueessa kisaavat Juha L, Mika, Riitta ja Juha P. Jussi Pirinen lähtee huoltamaan.
Juha L
Syyskuun alussa Joonaksella reiden lähentäjälihas repesi ja paikkaajan etsintä käynnistyi. Pikainen itkunkatkera soitto Jussille kuitenkin riitti. Jussi sai nopeasti järjestettyä lomat, rahat, kapteenin hommat, varustehankinnat ja muut organisoinnit. Nyt vasta aloitettiin joukkueen yhteiset täsmätreenit juuri tätä kisaa varten: pääasiassa melontaa, kiipeilyä ja pyöräilyä sekä jonkun verran sauvarinnettä ym. perustestiä.
Kaikki mahdollinen tehtiin etukäteisinformaation haalimiseksi, mutta saldona oli vain muutama kartta ja säätiedot. Onneksi Ninalla oli paikallistuntemusta, olihan hän osallistunut viime vuoden samaan kilpailuun samalla kisa-alueella. Jopa kisamajoitus oli samoissa luxus-golf -rivareissa.
Mika hoiti etukäteen suorat Finnairin lennot sekä ilmoittautumiset majoituksineen. Mitään valmisteluja ei jätetty viimeiselle viikolle ennen kisaa. Ainoastaan eväitä piti hankkia paikan päältä. Joukkue oli tehnyt taktisen päätöksen käyttää järjestäjän osoittamaa paikallista huoltajaa kisan aikana. Luulimme tämän olevan etu, mutta jälkeenpäin voimme todeta olleemme väärässä.
Matka kisakylään, Cascaisiin Lissabonin lähellä, sujui kuin rasvattu. Olimme perillä majoituslaitoksessa torstaina klo 21. Kaikki varusteet pysyivät hallussamme. Olimme kaikki terveitä, paitsi Juha P:llä oli joku vaikea selkäkramppi päällä, joten muut kantoivat Juha P:n raskaat kantamukset ennen kisaa. Tosin en muista yhtään kisaa johon olisimme osallistuneet ilman mitään vikoja. Pidimme peukkuja.
Treenilenkillä.Perjantaiaamuna purimme kantamukset ja kasasimme pyörät. Kävimme polkemassa parin tunnin lenkin läheisellä Sintra-vuorella, jolloin havaitsimme pyörissä jonkun verran jarru- ja voimansiirto-ongelmia. Kaikki saatiin kuntoon ja aurinkoisella säällä alkanut lenkki päättyi kaatosateeseen. Tämä tuli myös olemaan säiden luonne koko viikon ajaksi. Perjantai-iltana kävimme taksilla 10km päässä kauppakeskuksessa, josta löysimme kaikki puuttuvat eväät.
Lauantai-aamuna heräsin klo 7 ja kävin yksin pyöräilemässä saman lenkin kuin edellisenä päivänä. Olin pudottanut pakollisiin varusteisiin kuuluvan työkalun vuorelle. Matkalla satoi kaatamalla vettä, rakeita ja lunta. Noin 300 metrin korkeudella merestä oli tien pientareilla reilusti lunta. Onneksi olimme varautuneet jopa talveen. Työkalu löytyi ja aamiaisella olin klo 9.
Klo 10 alkoivat verkkaiset tapahtumat kisakeskuksessa, Cascaisin keskustassa, viimeisen päälle entisöidyssä linnakkeessa. Oli briefingit, juhlapuheita, taukoa, käytiin syömässä ja jota seurasi ensimmäisen kisäpäivän karttojen sekä reittikirjojen jako. Nyt päästiin asiaan, eli säätämään varusteita ja suunnittelemaan reittiä. Tapasimme myös ensimmäisen kerran huoltajamme, Rodrigon. Tämä 23 -vuotias, kakkostason pyörävalmentaja, oli erittäin aktiivinen, innostunut ja puolitoista tuntia myöhässä ensimmäisestä tapaamisestamme. Tulimme erittäin hyvin juttuun kaverin kanssa, ja tiesimme että hän uhraisi yöunensa ja vaikka mitä meidän puolestamme, kunhan vain pystyisimme esittämään asiat yksiselitteisesti hänelle. Taas pidimme peukkuja.
Vain osa eväistä vaihtopaikoille jaettuna.Vaikka olimme tehneet etukäteen kaikki mahdolliset valmistelut niin silti eväiden pussittamisiin, reittikirjan suojaamiseen ym. säätämiseen meni tuhottomasti aikaa. Nukkumaan pääsimme klo 2 sunnuntaiaamuna.
Rodrigo haki meidät aamulla klo 8, taas tunnin myöhässä. Hän kuljetti meidät kisakeskuksen kautta lähtöalueelle 10km päähän Estoriliin, Euroopan suurimman kasinon pihalle. Aurinko paistoi.
Kaikki valmista. Vasemmalta Nina, Juha L, Mika ja Juha P.Kisa starttasi klo 10 ja samalla alkoi sataa kuuroina. Ensin juostiin 500m, jonka jälkeen laitettiin rullaluistimet jalkaan ja sauvat käteen. Tämän 8km rullaluistelun otimme varovasti, sillä satoi ja asfaltti oli paikoin maalattu. Nina kaatui parin kilsan luistelun jälkeen, mutta ei tullut vaurioita. Melonnan vaihtoon tulimme noin viidentenä, pari minuuttia kärjestä. Nopeasti märkäpuvut päälle ja kaksipaikkaisesta sit-on-top –kajakista kiinni. Mika ja minä kannoimme yhden kajakin veteen ja Ninan ja Juha P:n piti ottaa surffilaudat. Molempien parien piti murtaa isot kaatuvat surffiaallot, kiertää poiju 200m päässä rannasta, tulla takaisin ja rantautua. Mikalla ja mulla meni kajakkimelonta ihan nappiin, ensimmäisellä yrityksellä puskettiin 5-6 surffiaallon läpi ja takaisin tullessamme leimasimme rastin ensimmäisten joukossa. Sitten huomasimme kuinka Juha P ja Nina seisovat laudat kainaloissa rantavedessä eikä homma edennyt yhtään. Pienellä työllä rasti saatiin hoidettua tyylikkäästi ja saatiin puuttuvat leimat. Aikaa tosin menetimme seisoskeluun 20-30 min. Monet joukkueet eivät päässeet ollenkaan liikkeelle rannasta, vaan hukkasivat vain meloja ja saivat kolhuja. Tunnin kisaamisen jälkeen kaikki varusteet sisältä ja päältä olivat jo ihan hiekkaisia. Olimme noin sijalla 10.
Juha P ja Nina ensimmäisessä melonnassa.Myös Nina ja Juha P nappasivat itselleen kajakin. Melonta jatkui uudelleen aaltojen läpi ja Lissabonia kohti. Melontaosuus oli upea. Aurinko paistoi ja aallot olivat mukavan kokoisia. Vaikka meloimme 10m päässä toisistamme niin silti toinen kajakki melojineen katosi aaltojen taakse. 200-metrinen tankkeri paineli ohitsemme 100m päästä ja lisäsi hieman jännitystä. Leimasimme Lissabonin rannassa, jonka jälkeen alkoikin melonta nousevaa vuorovettä vastaan. Kulku hidastui huomattavasti. Melonnan päätteeksi rantautuminen olikin taas uusi kokemus. Ennakoimme aallot hieman väärin ja huikean surffauksen päätteeksi aalto nosti kajakin perän ilmaan ja Mika kajakkimme peränpitäjänä singahti ylitseni. Taas keräsimme hiekkaisia varusteita. Nostimme hieman asemiamme melonnassa.
Riensimme vaihtamatta varusteita lyhyelle 4km rullaluisteluosuudelle. Vauhtimme oli surkeaa, sillä 500 metrin välein kun katsoin olkani yli, niin eroa muuhun joukkueeseen oli tullut 200 metriä. Kuitenkin ohitimme noin 3 joukkuetta tällä lyhyellä pätkällä. Nyt olimme noin kuudensia. Juuri kun tulimme vaihtoon niin Omjakon lähti pitkälle trekkiosuudelle. Tarkoitus oli tehdä nopea varusteiden vaihto, mutta päätimme ostaa juotavaa, pestä jalat vessassa, vaihtaa sukat ja laittaa säärystimet jalkaan. Kaikki tämä säätö oli perusteltua huomioiden tuleva jalkapätkä mutta johon aikaa kului 20min.
Lähdössä ensimmäiselle trekkiosuudelle. Juha L:n repun paino noin 11kg. Painavin kappale oli märkä märkäpuku.
Trekkipätkä reilut 40km edettiin alkuosaltaan hiekkarantaa pitkin. Jotkut joukkueet kiersivät kauempaa kovemman uran toivossa. Meidän ratkaisu oli hyvä, sillä pystyimme kuitenkin juoksemaan koko ajan rannan kovemmassa vesilinjassa. 15km kohdalla tuli uintirasti vastaan, jolloin piti pukea märkäpuku päälle, tosin jotkut joukkueet vetivät pelkät neopreenihanskat käsiin. Matka oli 500 metriä ja kova vastatuuli hidasti hommaa rajusti. Juha P veti Ninaa koko uintimatkan, mulla epäonnistui varusteiden tasapainottaminen ja olin sukeltaa koko ajan. Mikalla meni hyvin, mutta kun se joutui odottelemaan, niin kylmähän siinä tuli. Uintiin meni aikaa noin 30min, eli ei hyvin, mutta monilla meni vielä surkeammin. Pyrimme saamaan lämpöä kroppaan ja juoksimmekin kilometrejä märkäpuku päällä ennen kuin teimme ripeän varusteiden vaihdon.
Pitkän trekkiosuuden alkua.Oli tullut pimeä. Ei muuta kuin Petzlin uudet tehokkaammat Myo XP:t päähän. Mutta oli harmin paikka kun neljästä Petzlistä vain yksi toimi. Kettu. Muut olivat saaneet liikaa merivesi-hiekka-kylpyä. Olimme suojanneet lamput, mutta emme riittävän hyvin. Onneksi Juha P oli ottanut kantoon liikaa varalamppuja, ja vain yksi meistä joutui olemaan ilman lamppua ensimmäiseen huoltoon asti.
Juoksimme kaikki alamäet ja tasaiset. Navigointi sujui hyvin, poislukien yksi hölmöyksien hölmöys - 20km ajan olimme seuranneet yhä lähenevää majakkaa ja pitäneet sitä rastipisteenä. Kun vihdoin saavuimme komealle ja korkealle majakalle niemen kärkeen, niin huomasin että rasti olisikin ollut äsken ohittamallamme aiemmalla mäellä. Turhaa juoksua tuli 3km ja aikaa paloi 20min. Pari joukkuetta otti meidät tässä kiinni.
Nyt päätimme jättää ensimmäisen vapaavalintaisen rastin väliin ja edetä suoraan huoltopaikalle. Ennen huoltoa saimme Rodrigolta kiipeilyvälineet kantoon ja lähdimme läheiselle kiipeilyrastille. Kahden piti suorittaa kiipeilytehtävä. Juha P ja minä aloitimme samaan aikaan yläköydellä varmistetun kiipeilyn mutta eri reiteillä. Muuten meni hyvin paitsi Juha P oli valinnut itselleen pidemmät kädet vaativan reitin ja jäi jumiin. Mun reitti ristesi oleellisesti Juha P:n reitin kanssa enkä minäkään päässyt eteenpäin. Siinä sitten poltettiin kaikki voimat käsistä 10min ajan ja tultiin kiltisti alas. Mika pani valjaat päälle ja loikkasi 10 sekunnissa ylös reitin. Heti perään minä tein samoin. Taas meni aikaa hukkaan.
Palattuamme huoltoon vaihdoimme ripeästi pyöräilykamppeet päälle. Juha P otti suunnistusvastuun ensimmäistä kertaa. Pyöräsuunnistuksen kartta piti paikkansa hyvin ja Juha P suoriutui tehtävästä alun epäröinnin jälkeen mainosti. Yllättäen mulla iski outo univäsymys jo tässä kohtaa. Koko pyöräsuunnistuksen, eli kolmisen tuntia, mun piti nappailla karkkia, red bullia ja suorittaa kaikki mahdolliset tekohengitykset jotta olisin pysynyt muiden vauhdissa. Ja oltiin kisattu vasta 12 tuntia. Tämä sama on tapahtunut joskus aiemminkin. Energiaa on kroppa täynnä, voimia on vaikka kuinka, nukkunutkin olin ennen kisaa hyvin ja silti kisatilanteessa nukuttaa. Liittyisikö asia kuitenkin energiatasapainon muutoksiin kropassa. Ehkäpä elimistön rasvan- ja lihaksenpolttokoneisto yskähteli. Joka tapauksessa tämän jälkeen seuraava uniongelma tuli minulla vastaan vasta 80 tunnin kohdalla.
Tyypillinen reittikirjan sivu.Vaihtoon tultaessa yllättäen huoltajamme Rodrigo olikin purkanut leirinsä ja hävinnyt autoineen jonnekin. Mihinköhän jättäisimme pyörät ja mistä saisimme kengät trekkipätkää varten? No, Rodri löytyi urheilukentän toiselta laidalta huudattamassa stereoita kavereiden kanssa. Menetimme aikaa. Tässä vaiheessa Rodri otti meiltä kiipeilyvälineet pois, ilmeisesti huoltajien portugalinkielisessä reittikirjassa oli kirjattu näin. Olimme varmastikin hyvissä asemissa, vain yhtä vapaaehtoista rastia köyhempänä.
Seuraava trekki oli perusetenemistä mutta sisälsi upean rotkoon laskun ja nousun. Vauhti oli hyvää mutta sitten tapahtui paha virhe johon emme itse osanneet varautua. Jyrkänteellä piti leimata rasti johon olisimme ehdottomasti tarvinneet kiipeilyvälineet, mutta jotka Rodri oli ottanut meiltä pois. Myös reittikirja oli tältä osin ristiriitainen. Menetimme yli tunnin aikaa järjestäjien kanssa kinaamiseen. Teimme seuraavalla huoltopaikalla protestin järjestäjien virheestä joka hyväksyttiin 3 vrk:n kohdalla. Aikaa kuitenkin paloi paljon ja olimme jäämässä toisen vuorokauden tavoiteajasta – meidän tuli ehtiä seuraavaan iltaan klo 17 mennessä melontaan ja sitä ennen olisi jalkapätkiä yhteensä 40 km sekä ensimmäinen unilepo. Vahva vuorovesi ja pimeys oli huono yhdistelmä meri-, jokisuisto-, ja mutamelontaan. Oli mahdollisuus että melojat saattaisivat ajautua kauas avomerelle vuoroveden mukana.
Sain kuitenkin neuvoteltua huoltopaikan järjestäjien kanssa erioikeudesta lähteä melontaan pimeälläkin, olisivathan kaikki muutkin joukkueet samassa paikassa melomassa pimeydessä. Jäimme siis nukkumaan, vaihtoon meni yhteensä aikaa reilut 2 tuntia. Pitkä trekki käynnistyi hienosti, maisemat olivat hulppeat, ja suunnistin sukkana piikkipuskien läpi kilometritolkulla.
Hienot puitteet kiipeilylle. Lähes pystysuoraa pudotusta veteen vajaat 300 metriä.Hieno trekkipätkä. Nopein reitti kiipeilyrastille olisi ollut läheisen hiekkakuopan reunoja pitkin.Eteneminen oli hidasta jyrkkäpiirteisestä maastosta johtuen, hiilikuitusauvoja meni poikki, ja saavuimme kaikki pakolliset rastit kerättyämme melonnan vaihtoon klo 18.45. Tässä järjestäjät kielsivät ehdottomasti lähtemästä melomaan. Pettymys oli valtava. Juuri tuollainen paskaojamuta-melonta olisi ollut meidän heiniä. Järjestäjä myös asetti kaksi mahdollisuutta jatkolle: joko nukkuisimme vaihtopaikalla aamukuuteen saakka ja aloittaisimme sitten melonnan mutta jolloin varmasti menettäisimme mahdollisuudet cut-offeihin jatkossa, tai huoltaja ajaisi meidät seuraavaan huoltoon mutta menettäisimme kaikki toisen vrk:n keräämämme pisteet. Valitsimme tietysti jälkimmäisen sillä tuumailimme että mikään joukkue ei tulisi selviämään optimireitistä ilman cut-offeja. Jälkikäteen ajateltuna meillä olisi ollut vielä kolmaskin mahdollisuus, ja parempi: meidän olisi pitänyt juosta melonnan vaihdosta suoraan seuraavaan huoltopaikkaan, matka noin 30km ja olisimme saaneet pitää 5 keräämäämme pakollista pistettä.
Ajomatka paikallisen huoltajamme Rodrin kyydissä oli perseestä. Jätkä lähti pikkukaupungin ensimmäisestä risteyksestä väärään suuntaan, josta mainitsin heti hänelle. Kaveri sanoi vaan että kohta tulee oikea kyltti vastaan. Puolen tunnin päästä en tiennyt missä olimme mutta Rodri sanoo kaiken olevan kunnossa. Kuitenkin matka vaihtoon autotietä pitkin piti olla vain 35 km. 50min ajon jälkeen aloin tutkia karttoja ja totesimme Rodrin vievän meitä 180 astetta väärään suuntaan, eli etelään ja Algarveen. No niin, aikaa paloi taas, ja samassa ajassa olisimme juosseet vaihtoon pisteiden kera.
Pyöräilyä tyypillisessä maastossa. Korkkipuita ja hiekkateitä.Vaihdossa nukuimme pari tuntia, ja myös viimeisen kerran kunnolla. Kun saimme lähtöluvan seuraavalle etapille olimme valmiina. Aamu valkeni. Nyt näimme pyörät ensimmäisen kerran. Mikalla etuvaihtaja hajosi heti alkuun, ilmeisesti Rodri oli kolhinut pyörää sen verran. Kaikki pyöräilyt Mika ajoikin sitten keskimmäisellä eturattaalla, vaihteita on muutenkin pyörissä ihan liikaa.
Taas Juha P:llä oli vaikeuksia löytää reitti pois kaupungista, muuten suunnistus toimi. Hyvää peruspyöräilyä oli 80km, piikkiaitojen ylityksiä ehkä 20 kappaletta, jonka jälkeen saavuimme melonnan vaihtoon. Melonta oli perussettiä rikkonaisella järvellä, ilmakuvakartalla, viimeisen rastin ollessa vaikeassa laguunissa. Pimeys iski melonnan puolivälissä. Pimeyttähän oli vuorokaudesta tasan puolet.
Melonnan ilmakuvakartta.Teimme nopean vaihdon. Saimme tässä vaiheessa tietää että lähes kaikki joukkueet joutuvat jossain vaiheessa cut-offiin. Seuraavana oli vuorossa mielenkiintoinen 60km bike&run-osuus joka onnistui meiltä hyvin. Juoksimme koko matkan ja pyöräilimme vimmatusti vuorotellen. Suunnistus oli paikoin hankalaa karttojen suuripiirteisyydestä johtuen. Nukuimme vissiin kerran 5 minuuttia pientareella. Saavuimme rullaluistelun alkuun hyvävoimaisina.
Bike&run –osuutta.Teimme nopean vaihdon. Heti alkuun piti herätellä luistimien ruostuneet laakerit. Kaupungista lähtö oli hankala, oli joko hiekkatietä tai jyrkkään mäkeen nousu asfalttia pitkin ja heti perään jyrkkä lasku. Käytimme asfalttia. Nina pelkäsi alamäissä ja hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään. Ensimmäisellä rastilla Mika ja Nina eivät huomanneet leimata ja ehtivät painella 2km mäen alas. Koko porukan piti kavuta mäki takaisin ylös sillä kaikkien neljän piti leimata samanaikaisesti omilla ranteisiin lukituilla SI-tikuillaan. 10km luistelun jälkeen alkoi erittäin huonokuntoinen noin 6km pituinen kestopäällyste. Ilman sauvoja ei olisi voinut luistella. Kuokkaa koko matka. Lopun 20km luistelu oli hyvää asfalttia ja etenimme kuin viimeistä päivää.
Melonnan vaihdossa iski yleinen väsymys ja anemia. Vaihto oli hidas. Melonnan lähtöön oli hankala 4km reitti. Muutamat joukkueet jättivät koko melonnan väliin sillä eivät löytäneet melonnan lähtöpaikkaa. Helppoa jokimelontaa alussa, lopussa joen ylitys surffiaalloissa oli kivaa, yhteensä melontaa 20km. Vaihdossa oli taas hyvä olo, päästiinpä telkkariinkin.
Mika ja Juha P joutuivat rullaluistelemaan kun me muut kaksi pyöräiltiin 15km vaihtoon. Jussi oli heti repuntäytön jälkeen valmis seuraavalle etapille mutta joutui odottamaan muita tunnin verran, kun oli suihkuntarpeita ja vaatteidenvaihtoja. Tästä alkoi pisin pyöräily, noin 120km. Päätimme taas jättää kaikki vapaavalintaiset rastit pois, sillä meillä oli vuorokausi aikaa maaliin (100 tuntia oli takaraja) ja matkaa jonkun verran vielä edessä. Satoi kaatamalla, meni siis muiden mukavuustoimenpiteet osittain hukkaan. Paikoin suunnistus oli vuoristoisella seudulla haastavaa. Jussi suunnisti lähes virheettömästi pitkiä rastivälejä, joista kaksi oli yli 40km mittaisia. Pimeällä vuoristomaaseudulla ajovalon tuijottaminen alkoi väsyttämään kaikkia dramaattisesti. Nyt jouduimme pitämään lyhyitä unitaukoja 4-5 kappaletta kylmässä säässä. Sade oli onneksi lakannut. 80 tunnin kohdalla alkoi suunnistajaakin väsyttämään rankasti, mutta kaikki muutkin olivat ihan pihalla. Juha P:stäkään ei saanut apua. Jussi onneksi löysi redbullin repusta, karkkia ja kofeiinitabletteja, ja kone käynnistyi vielä kerran. Tässä olisi ollut hyvät mahdollisuudet usean tunnin pummeihin.
Viimeinen iso vaihto suoritettiin nopeasti. Laskimme meillä olevan mahdollisuudet kymmenen joukkoon. Juoksuun lähtö ei sujunut kuitenkaan siten kuin halusimme. Voimia meillä oli ja Juha P oli taas hyvässä suunnistusiskussa mutta Mikalla ja Juha L:llä alkoi todenteolla vaivata vasemman etusäären jännetupintulehdus. Siis molemmilla veljeksillä samaan aikaan sama kohta. No, ongelmat voidaan jäljittää alkamaan jo epätasaisella rullaluistelupätkällä 25 tuntia aikaisemmin. Vuoristopyöräily ei tilannetta helpottanut. Saimme kuitenkin yhtä rastia lukuunottamatta kaikki pakolliset rastit kerättyä, ja särkylääkkeiden turvin raahauduimme pyörien luokse Sintra-vuoren huipulle.
Viimeinen pyöräpätkä maaliin.Vaihto oli nopea ja Jussi aloitti viimeisen rogaining-tyyppisen pyöräilyetapin suunnistamisen. Aikaa oli alle kaksi tuntia jäljellä ja maaliin matkaa vajaat 20km mutkittelevassa vuoristoisessa maastossa. Päätin yrittää kaikkia rasteja. Ensimmäiseen rastiin meni aikaa yli puoli tuntia joten heikolta näytti. Loput 5 rastia olivat kuitenkin hämäävästi lähes nopeimman reitin varrella, joten yritimme edelleen kaikkia. Suunnistus sujui hyvin vaikka tolkkkua ei juuri enää ollutkaan. Maalissa Cascaisin linnakkeella meille jäi 20min aikaa. Loppuaikamme oli 99 tuntia ja 40 minuuttia.
Olimme tyytyväisiä suoritukseemme. Joimme pari pulloa samppakaljaa maalissa, katselimme muiden joukkueiden maaliintuloa ja juttelimme niitä näitä. Otimme vielä kilpa-ajot golf-majoitukseemme, johon matkaa noin 5km. Ilman karttaa eksyimme hieman.
Meitä harmitti tietysti se liian aikainen melonnan cut-off johon jouduimme. Sitä enemmän kyllä harmitti siitä johtuva pistemenetys, joka oli aivan kohtuuton. Loppusijoituksemme oli 11. Viimeiset 60 tuntia tulimme jotakuinkin kärjen vauhtia.
Katseet on jo suunnattu seikkailu-urheilun MM-kisoihin, jotka pidetään 5.-15.11.2009, keskeisessä Portugalissa. Tuolloin joukkueessa kisaavat Juha L, Mika, Riitta ja Juha P. Jussi Pirinen lähtee huoltamaan.
Juha L
maanantai 22. kesäkuuta 2009
KEEN MATKASPORT 36H, 5.-7.6. 2009, Saarenmaa, Viro
Kuvat Ari Linkolehto
"Terves kehas terve vaim" teksti hyppää silmille oranssiksi maalatusta seinästä. Terve sielu terveessä ruumiissa, niinpä. Ollaan Virossa, Kihelkonnan koulussa Saarenmaalla. Keen Matkasport 36h on alkamassa reilun 4 tunnin päästä. Takana on 12 tunnin matka Helsingin Länsisatamasta.
Tämänvuotinen Viron pisin seikkailukilpailu oli saanut täksi vuodeksi uuden formaatin, jossa joukkueen tehtävä oli kerätä pisteitä sekä pääradalta (pyöräily, melonta, juoksu, rullaluistelu) että kisan lopussa olevasta rogainingista (suunnistus). Jokainen pääradan rasti tuotti 5 pistettä ja rogaining -rastit vaikeusasteen mukaisesti 2-9 pistettä. Eniten pisteitä 36 tunnissa kerännyt joukkue oli siis kilpailun voittaja. Joukkueella oli mahdollisuus jättää pääradan rasteja väliin säästääkseen aikaa mahdollisesti enemmän pisteitä tuottavaan rogaining-osuuteen, ja siten kerätä kokonaissaaliiksi menestykseen tarvittava määrä pisteitä. Todellisuudessa rasteja pystyi jättämään väliin juoksu- ja melontaosuuksilla, joissa reitit oli merkitty karttaan. Pyöräilyosuuksilla näin ei periaatteessa voinut tehdä, koska seuraavan rastin koodi ilmoitettiin aina edellisellä rastilla. Joukkueemme Team Penalty Adventure (Juha Lehtonen, Riitta Siltanen, Olli-Pekka Holttinen) päätti lähteä konservatiivisesti liikkeelle tarkoituksenaan vetää ensin päärata kokonaisuudessaan läpi ja käyttää rogainingiin se aika, mitä jää jäljelle. Seuraavassa lyhyt kuvaus kilpailun kulusta ja tunnelmista matkan varrelta.
Perjantai klo 23.00
Kisakeskuksesta Kihelkonnan koululta siirryttiin bussikuljetuksella Kuressaaren lentokentälle, jossa eestin/englanninkielisten ohjeiden siivittäminä pukeuduttiin rullaluistimiin.
Pyörät oli aikaisemmin jätetty Nasva nimiseen paikkaan, josta ne ilmeisesti jossain vaiheessa tultaisiin löytämään. 
Joukkueet kerääntyivät lähtöviivalle karttojen taakse ja lähtölaukauksen jälkeen idea selvisi nopeasti: 10 rastia oli sijoitettu ympäri kiitoratoja ja ne piti hakea järjestyksessä. Vauhti joukkueilla oli hyvin vaihteleva; osa joukkueista kun on enemmän retkeilymeiningillä liikkeellä. Luistelussa sinänsä ei ollut mitään ihmeellistä, joukkue pysyi hyvin kasassa ja edettiin samaa vauhtia ehkä suurimman ennakkosuosikin, Viron ISC Adventuren kanssa. Vaihtoon tultiin pari minuuttia miesjoukkueiden kärkeä perässä.
Lyhyen luistelupätkän jälkeen siirryttiin juoksuosuudelle. Ensiksi vierailtiin paikallisessa nähtävyydessä Piispanlinnassa, jonka ympärille oli sijoiteltu rasteja. Paikallinen nuoriso joi kaljaa ja ihmetteli kovaan ääneen meidän typeryyttä. Lopussa Jussi löysi hyvän lähestymissuunnan viimeiselle vallihautarastille ja päästiin hyvistä asemista ulos kaupungista. Seuraavalle rastille olikin sitten useamman kilometrin siirtyminen pääasiassa tietä pitkin. Hieman ennen rastia suunnistusvastuussa ollut OP lähti liian aikaisin kohti rantaa, jonka seurauksena päädyttiin sakeaan rantapusikkoon. Muut joukkueet käyttivät järkevästi karttaan merkitsemätöntä tietä aidan vieressä, joten tässä menetettiin muutamia sijoja. Seuraavat 2 rastia sijaitsivat pienillä aukoilla metsän keskellä, joita hieman pummailtiin turhan hötkyilyn vuoksi. Viimeinen juoksurasti hölkättiin tietä pitkin melonnan alkuun.
Lauantai klo 01.00
Melonta tapahtui pääasiassa kahdella järvellä. Järven pohja näkyi koko ajan, eikä syynä suinkaan ollut kristallin kirkas vesi. Melkein kaikki rastit oli sijoitettu rantapöheikön ja metsän rajakohtiin. Pimeällä oman paikan määrittäminen oli äärimmäisen hankalaa johtuen 4 metriä korkeasta rantakaislikosta ja siitä, että metsän raja näytti joka puolella samalta. Ensimmäinen rasti meni ihan nappiin, mutta seuraavat kaksi tuottivat suuria ongelmia. Joko rantauduttiin liian aikaisin tai sitten vedettiin reippaasti ohi. Näissä punkkihelveteissä tuhriintui arvokasta rogaining aikaa arviolta 60min. Virheistä sisuuntuneena melontavauhtia pidettiin reippaana koko 7 tunnin ajan sillä seurauksella, ettei yksikään joukkue ohittanut meitä melonnassa. Toki syynä voi olla se, että muiden jengien melontataidot olivat äärimäisen alkeellisia.
Melonnan päätepiste oli Nasvassa pyörien luona. Kello oli 8 aamulla ja Saarenmaan taivaalla alkoi näkyä auringon pilkahduksia muuten niin harmaan päivän piristykseksi. Nopea vaihto fillareille ja alkuun hieman tempoajoa vaatteiden kuivattamiseksi. Tasaista vauhtia ylläpitämällä matka taittui mukavasti. Muutamista pikku säätämisistä huolimatta saavutettiin melonnassa rasteja väliin jättäneitä joukkueita. Mäkiä ei Saarenmaalla pahemmin ollut, mutta meren rannalle viedyt rastit antoivat osviittaa tulevista hienoista maisemista.
Lauantai klo 13.00
Reilun 5 tunnin sotkemisen ja yhden 30 minuutin extrarundin jälkeen saavuttiin Vilsandin Rahvusparkiin. Edessä oli reilun 30km trekki. Aurinko helotti kaikella +16 asteen voimalla siirryttäessä heinikkosaarilta toiselle. Vilakka merivesi palautteli mukavasti jalkoja ja varsinaisen Vilsandin saaren maan tuntuessa Salomonien alla oli aika pistää taas juoksuksi. Tämä osuus oli ehdottomasti vaikuttavin koko kisassa siitäkin huolimatta, että osa rasteista oli keskellä tiheitä katajapuskia ja piikkipensaita, joiden nimi ei nyt tule mieleen. Reitit kulkivat vaaleiden, pyöreäksi hioutuneiden kivien muodostamien harjanteiden ja villisikojen möyhentämien niittyjen halki, unohtamatta tietenkään niitä piikkipensaita. Nähtiinpä pari hirveäkin uimareissulla. Juomaveden täydennys hoitui ystävällisen asukin puutarhaletkusta. Kisan erikoisuutena muuten oli, että kaikki tarvittava tavara tuli kantaa mukana, koska huoltopisteitä kisassa ei ollut. Reput olivat siis ääriään myöten täynnä jokaisella kilpailijalla. Suunnistuksellisesti tämä osuus oli helppo, mutta siitä huolimatta keskivauhti putosi kuitenkin 5km/h eli käytettiin koko matkaan aikaa 6h 20min. Paluumatkalla pyörille joukkueen jäsenissä oli myös havaittavissa pientä hereillä pysymisen vaikeutta, josta selvittiin kuitenkin piristävän purukumin ja kofeiinitablettien voimin.
Lauantai klo 20.00
Arviolta 20 minuutin extratehtävien suorittamisen jälkeen päästiin takaisin satulaan. Ajettuamme puoli tuntia törmäsimme sattumalta lihapiirakka/banaani/kokis-kätköön, jonka joku ystävällinen, kenties paikallinen hyväntekijä, oli jättänyt reittimme varrelle. Eikun piirakat ja banaanit poskeen, tosin Juha ja Riitta päättivät säästää osan "pahan päivän varalle" ja tunkivat jämät Jussin reppuun. Tästä eteenpäin tarkoituksena olikin ajaa mahdollisimman vauhdikkaasti ennen pimeää ja onnistuttiinkin etenemään virheittä. Rastilla 42 edessä oli Special task: yhden henkilön tuli hakea uimarenkaalla uiden kaksi rastia järvestä. Paras uimari ja paksuimman ruskean rasvakerroksen omaava Jussi valittiin tehtävään. Jussin "hikoillessa" mutalammessa (= 20 cm vettä, 2m mutaa) Riitta ja OP kuivattelivat vaatteita leirinuotiolla, keittelivät kanakeittoa ja seurasivat mielenkiinnolla yltiöpäisen rohkean ketun lähentely-yrityksiä. Rastimiesten makkaran tuoksut olivat tosiaankin houkutelleet repolaisen paikalle ja aikansa kierreltyään kettu päätti iskeä, kohteenaan Jussin repun lihikset. Niin vaan viekas elukka näytti röyhkeytensä ja nappasi muovipussissa muhineet lihapiirakat, parempiin suihin ilmeisesti. Myös hunajavohveleista löytyi hampaanjäljet. Uintireissusta lievän hypotermian partaalla tärisevä Mr. Lehtonen oli suhteellisen katkeraa poikaa. Nopeat syö hitaat, vai miten se meni.
Pyöräily jatkui täysikuun ja ajoittain kovan rantahiekan merkeissä. Välillä työnnettiin pyörää useita kilometrejä, koska ajaminen pehmeässä hiekassa oli mahdotonta. Meri oli mahtavan tyyni, eikä muita joukkueita näkynyt. Kello oli jotain 2 yöllä; etenemisvauhti oli hieman hiipunut ja aistittavissa oli ensimmäisiä nukkumistarpeita. Hieman ennen aamun valkenemista Riitta päättikin vetäistä 5 minuutin tirsat kanervikossa, jonka jälkeen matka jatkui. Suunnistaminen oli suhteellisen yksinkertaista ja liput löytyivät helposti. Kokonaisuudessaan 12h jatkuneen, puuduttavan pyöräilysetin lopussa Juha ja Riitta kävivät vielä kerran pötkölleen tienpenkalle OPn hakiessa rastin tien päästä. Parin köysikikkailun jälkeen saavuttiin viimein maalialueelle ja edessä oli rogaining -osuus.
Sunnuntai klo 07.40
Yllätykseksemme liikuntasalissa oli paljon ihmisiä nukkumassa, mikä oli hieman hämmentävää, sillä aikaa oli vielä reilut 3 tuntia. Tämä vaihto olisi voinut olla aavistuksen vauhdikkaampi, mutta lopulta päästiin matkaan kohti ensimmäistä rastia. Lähin 4 pisteen rasti sijaitsi 6-7km päässä, jonka lähistöllä oli vielä pari 5 pisteen ja yksi 6 pisteen rasti. Näitä lähdettiin tavoittelemaan. Jalka nousi yllättävän kevyesti vielä 33 tunnin jälkeen ja ensimmäisen rastin läheisyyteen saavuttiin n. 35 minuutin hölkkäämisen jälkeen. OP lähti hakemaan rastia muiden jäädessä tielle odottelemaan. Oletetusta rastin paikasta lippu ei kuitenkaan löytynyt ja OP joutui hakemaan rastia pari sataa metriä eteenpäin. Samaan aikaan Riitta ja Juha lähtivät tukemaan rastin etsijää, kun taas OP suuntasi takaisin tyhjälle tielle. Siinä sitä sitten huhuiltiin puolin ja toisin ja tämän episodin ansiosta jouduttiin muuttamaan strategiaa. Kylmä fakta oli, että 6 pisteen rasti sai jäädä haaveeksi ja keskityttiin 5 pisteen rasteihin. Melkoista haipakkaa juosten kierrettiin rastit ja paluumatkalle jäi 45 minuuttia aikaa. Sen piti riittää vaikka tossu hieman painoi. Hyvällä yhteistoiminnalla edettiin kuitenkin maalilinjalle 7 minuuttia ennen 36 tunnin aikarajan umpeutumista. Taidettiin olla viimeinen joukkue maalissa. Univaikeudetkin voitettiin tiukalla ravilla. Epätietoisuus leijui kuitenkin ilmassa: miten muut joukkueet olivat ehtineet hakea rogaining rasteja? Koulun pihalla makoillessa mieleen nousi väkisin liikuntasalin seinäteksti: ”terves kehas terve vaim”. Vaikka keho tuntuikin väsyneeltä, mieli oli kuitenkin kuin voittajalla. 
Tavaroiden pakkaamisen aikana ihmisiä alkoi kerääntyä koulun portaiden eteen jonkinlaiseen palkintoseremoniaan. Segasarjan podium –paikkoja jaettaessa erotimme eestikielisestä sepustuksesta myös oman joukkueemme nimen. Loppujen lopuksi selviydyttiin voittajana yhden pisteen marginaalilla ISC Adventureen. Kolmanneksi tuli reitin aikana tutuksi tullut Elita Latviasta. Koko reitin suoritti yhteensä viisi joukkuetta kaikkiaan 36 joukkueesta. Näistä viidestä kaksi miesjoukkuetta keräsivät meitä enemmän pisteitä eli suoritus oli kohtalaisen hyvä. 
Kokonaisuudessaan joukkue onnistui mukavasti. Tasainen vauhti ja totaalisen hiipumisen välttäminen olivat hyvän suorituksen kulmakivet. Muutamien suunnistusvirheiden eliminointi olisi tuottanut lisää aikaa rogaining -osuuteen, jolloin koko kisan voitto olisi ollut mahdollinen. Kaiken kaikkiaan omaan suoritukseen voi kuitenkin olla erittäin tyytyväinen ja kuohuviinit kisan jälkeen olivat siis ansaitut. Tästä on hyvä jatkaa kohti Pelloa ja AC24 kisaa.
Lämpimät kiitokset erityisesti Arille ja Scandinavian Outdoor Storelle luotettavasta kuljetus-/huoltopalvelusta.
Tulokset: http://www.matkasport.ee/pages/KEEN36hmatkasport2009!OpenDocument
"Terves kehas terve vaim" teksti hyppää silmille oranssiksi maalatusta seinästä. Terve sielu terveessä ruumiissa, niinpä. Ollaan Virossa, Kihelkonnan koulussa Saarenmaalla. Keen Matkasport 36h on alkamassa reilun 4 tunnin päästä. Takana on 12 tunnin matka Helsingin Länsisatamasta.
Tämänvuotinen Viron pisin seikkailukilpailu oli saanut täksi vuodeksi uuden formaatin, jossa joukkueen tehtävä oli kerätä pisteitä sekä pääradalta (pyöräily, melonta, juoksu, rullaluistelu) että kisan lopussa olevasta rogainingista (suunnistus). Jokainen pääradan rasti tuotti 5 pistettä ja rogaining -rastit vaikeusasteen mukaisesti 2-9 pistettä. Eniten pisteitä 36 tunnissa kerännyt joukkue oli siis kilpailun voittaja. Joukkueella oli mahdollisuus jättää pääradan rasteja väliin säästääkseen aikaa mahdollisesti enemmän pisteitä tuottavaan rogaining-osuuteen, ja siten kerätä kokonaissaaliiksi menestykseen tarvittava määrä pisteitä. Todellisuudessa rasteja pystyi jättämään väliin juoksu- ja melontaosuuksilla, joissa reitit oli merkitty karttaan. Pyöräilyosuuksilla näin ei periaatteessa voinut tehdä, koska seuraavan rastin koodi ilmoitettiin aina edellisellä rastilla. Joukkueemme Team Penalty Adventure (Juha Lehtonen, Riitta Siltanen, Olli-Pekka Holttinen) päätti lähteä konservatiivisesti liikkeelle tarkoituksenaan vetää ensin päärata kokonaisuudessaan läpi ja käyttää rogainingiin se aika, mitä jää jäljelle. Seuraavassa lyhyt kuvaus kilpailun kulusta ja tunnelmista matkan varrelta.
Perjantai klo 23.00
Kisakeskuksesta Kihelkonnan koululta siirryttiin bussikuljetuksella Kuressaaren lentokentälle, jossa eestin/englanninkielisten ohjeiden siivittäminä pukeuduttiin rullaluistimiin.
Pyörät oli aikaisemmin jätetty Nasva nimiseen paikkaan, josta ne ilmeisesti jossain vaiheessa tultaisiin löytämään. Joukkueet kerääntyivät lähtöviivalle karttojen taakse ja lähtölaukauksen jälkeen idea selvisi nopeasti: 10 rastia oli sijoitettu ympäri kiitoratoja ja ne piti hakea järjestyksessä. Vauhti joukkueilla oli hyvin vaihteleva; osa joukkueista kun on enemmän retkeilymeiningillä liikkeellä. Luistelussa sinänsä ei ollut mitään ihmeellistä, joukkue pysyi hyvin kasassa ja edettiin samaa vauhtia ehkä suurimman ennakkosuosikin, Viron ISC Adventuren kanssa. Vaihtoon tultiin pari minuuttia miesjoukkueiden kärkeä perässä.Lyhyen luistelupätkän jälkeen siirryttiin juoksuosuudelle. Ensiksi vierailtiin paikallisessa nähtävyydessä Piispanlinnassa, jonka ympärille oli sijoiteltu rasteja. Paikallinen nuoriso joi kaljaa ja ihmetteli kovaan ääneen meidän typeryyttä. Lopussa Jussi löysi hyvän lähestymissuunnan viimeiselle vallihautarastille ja päästiin hyvistä asemista ulos kaupungista. Seuraavalle rastille olikin sitten useamman kilometrin siirtyminen pääasiassa tietä pitkin. Hieman ennen rastia suunnistusvastuussa ollut OP lähti liian aikaisin kohti rantaa, jonka seurauksena päädyttiin sakeaan rantapusikkoon. Muut joukkueet käyttivät järkevästi karttaan merkitsemätöntä tietä aidan vieressä, joten tässä menetettiin muutamia sijoja. Seuraavat 2 rastia sijaitsivat pienillä aukoilla metsän keskellä, joita hieman pummailtiin turhan hötkyilyn vuoksi. Viimeinen juoksurasti hölkättiin tietä pitkin melonnan alkuun.
Lauantai klo 01.00
Melonta tapahtui pääasiassa kahdella järvellä. Järven pohja näkyi koko ajan, eikä syynä suinkaan ollut kristallin kirkas vesi. Melkein kaikki rastit oli sijoitettu rantapöheikön ja metsän rajakohtiin. Pimeällä oman paikan määrittäminen oli äärimmäisen hankalaa johtuen 4 metriä korkeasta rantakaislikosta ja siitä, että metsän raja näytti joka puolella samalta. Ensimmäinen rasti meni ihan nappiin, mutta seuraavat kaksi tuottivat suuria ongelmia. Joko rantauduttiin liian aikaisin tai sitten vedettiin reippaasti ohi. Näissä punkkihelveteissä tuhriintui arvokasta rogaining aikaa arviolta 60min. Virheistä sisuuntuneena melontavauhtia pidettiin reippaana koko 7 tunnin ajan sillä seurauksella, ettei yksikään joukkue ohittanut meitä melonnassa. Toki syynä voi olla se, että muiden jengien melontataidot olivat äärimäisen alkeellisia.
Melonnan päätepiste oli Nasvassa pyörien luona. Kello oli 8 aamulla ja Saarenmaan taivaalla alkoi näkyä auringon pilkahduksia muuten niin harmaan päivän piristykseksi. Nopea vaihto fillareille ja alkuun hieman tempoajoa vaatteiden kuivattamiseksi. Tasaista vauhtia ylläpitämällä matka taittui mukavasti. Muutamista pikku säätämisistä huolimatta saavutettiin melonnassa rasteja väliin jättäneitä joukkueita. Mäkiä ei Saarenmaalla pahemmin ollut, mutta meren rannalle viedyt rastit antoivat osviittaa tulevista hienoista maisemista.
Lauantai klo 13.00
Reilun 5 tunnin sotkemisen ja yhden 30 minuutin extrarundin jälkeen saavuttiin Vilsandin Rahvusparkiin. Edessä oli reilun 30km trekki. Aurinko helotti kaikella +16 asteen voimalla siirryttäessä heinikkosaarilta toiselle. Vilakka merivesi palautteli mukavasti jalkoja ja varsinaisen Vilsandin saaren maan tuntuessa Salomonien alla oli aika pistää taas juoksuksi. Tämä osuus oli ehdottomasti vaikuttavin koko kisassa siitäkin huolimatta, että osa rasteista oli keskellä tiheitä katajapuskia ja piikkipensaita, joiden nimi ei nyt tule mieleen. Reitit kulkivat vaaleiden, pyöreäksi hioutuneiden kivien muodostamien harjanteiden ja villisikojen möyhentämien niittyjen halki, unohtamatta tietenkään niitä piikkipensaita. Nähtiinpä pari hirveäkin uimareissulla. Juomaveden täydennys hoitui ystävällisen asukin puutarhaletkusta. Kisan erikoisuutena muuten oli, että kaikki tarvittava tavara tuli kantaa mukana, koska huoltopisteitä kisassa ei ollut. Reput olivat siis ääriään myöten täynnä jokaisella kilpailijalla. Suunnistuksellisesti tämä osuus oli helppo, mutta siitä huolimatta keskivauhti putosi kuitenkin 5km/h eli käytettiin koko matkaan aikaa 6h 20min. Paluumatkalla pyörille joukkueen jäsenissä oli myös havaittavissa pientä hereillä pysymisen vaikeutta, josta selvittiin kuitenkin piristävän purukumin ja kofeiinitablettien voimin.
Lauantai klo 20.00Arviolta 20 minuutin extratehtävien suorittamisen jälkeen päästiin takaisin satulaan. Ajettuamme puoli tuntia törmäsimme sattumalta lihapiirakka/banaani/kokis-kätköön, jonka joku ystävällinen, kenties paikallinen hyväntekijä, oli jättänyt reittimme varrelle. Eikun piirakat ja banaanit poskeen, tosin Juha ja Riitta päättivät säästää osan "pahan päivän varalle" ja tunkivat jämät Jussin reppuun. Tästä eteenpäin tarkoituksena olikin ajaa mahdollisimman vauhdikkaasti ennen pimeää ja onnistuttiinkin etenemään virheittä. Rastilla 42 edessä oli Special task: yhden henkilön tuli hakea uimarenkaalla uiden kaksi rastia järvestä. Paras uimari ja paksuimman ruskean rasvakerroksen omaava Jussi valittiin tehtävään. Jussin "hikoillessa" mutalammessa (= 20 cm vettä, 2m mutaa) Riitta ja OP kuivattelivat vaatteita leirinuotiolla, keittelivät kanakeittoa ja seurasivat mielenkiinnolla yltiöpäisen rohkean ketun lähentely-yrityksiä. Rastimiesten makkaran tuoksut olivat tosiaankin houkutelleet repolaisen paikalle ja aikansa kierreltyään kettu päätti iskeä, kohteenaan Jussin repun lihikset. Niin vaan viekas elukka näytti röyhkeytensä ja nappasi muovipussissa muhineet lihapiirakat, parempiin suihin ilmeisesti. Myös hunajavohveleista löytyi hampaanjäljet. Uintireissusta lievän hypotermian partaalla tärisevä Mr. Lehtonen oli suhteellisen katkeraa poikaa. Nopeat syö hitaat, vai miten se meni.
Pyöräily jatkui täysikuun ja ajoittain kovan rantahiekan merkeissä. Välillä työnnettiin pyörää useita kilometrejä, koska ajaminen pehmeässä hiekassa oli mahdotonta. Meri oli mahtavan tyyni, eikä muita joukkueita näkynyt. Kello oli jotain 2 yöllä; etenemisvauhti oli hieman hiipunut ja aistittavissa oli ensimmäisiä nukkumistarpeita. Hieman ennen aamun valkenemista Riitta päättikin vetäistä 5 minuutin tirsat kanervikossa, jonka jälkeen matka jatkui. Suunnistaminen oli suhteellisen yksinkertaista ja liput löytyivät helposti. Kokonaisuudessaan 12h jatkuneen, puuduttavan pyöräilysetin lopussa Juha ja Riitta kävivät vielä kerran pötkölleen tienpenkalle OPn hakiessa rastin tien päästä. Parin köysikikkailun jälkeen saavuttiin viimein maalialueelle ja edessä oli rogaining -osuus.
Sunnuntai klo 07.40
Yllätykseksemme liikuntasalissa oli paljon ihmisiä nukkumassa, mikä oli hieman hämmentävää, sillä aikaa oli vielä reilut 3 tuntia. Tämä vaihto olisi voinut olla aavistuksen vauhdikkaampi, mutta lopulta päästiin matkaan kohti ensimmäistä rastia. Lähin 4 pisteen rasti sijaitsi 6-7km päässä, jonka lähistöllä oli vielä pari 5 pisteen ja yksi 6 pisteen rasti. Näitä lähdettiin tavoittelemaan. Jalka nousi yllättävän kevyesti vielä 33 tunnin jälkeen ja ensimmäisen rastin läheisyyteen saavuttiin n. 35 minuutin hölkkäämisen jälkeen. OP lähti hakemaan rastia muiden jäädessä tielle odottelemaan. Oletetusta rastin paikasta lippu ei kuitenkaan löytynyt ja OP joutui hakemaan rastia pari sataa metriä eteenpäin. Samaan aikaan Riitta ja Juha lähtivät tukemaan rastin etsijää, kun taas OP suuntasi takaisin tyhjälle tielle. Siinä sitä sitten huhuiltiin puolin ja toisin ja tämän episodin ansiosta jouduttiin muuttamaan strategiaa. Kylmä fakta oli, että 6 pisteen rasti sai jäädä haaveeksi ja keskityttiin 5 pisteen rasteihin. Melkoista haipakkaa juosten kierrettiin rastit ja paluumatkalle jäi 45 minuuttia aikaa. Sen piti riittää vaikka tossu hieman painoi. Hyvällä yhteistoiminnalla edettiin kuitenkin maalilinjalle 7 minuuttia ennen 36 tunnin aikarajan umpeutumista. Taidettiin olla viimeinen joukkue maalissa. Univaikeudetkin voitettiin tiukalla ravilla. Epätietoisuus leijui kuitenkin ilmassa: miten muut joukkueet olivat ehtineet hakea rogaining rasteja? Koulun pihalla makoillessa mieleen nousi väkisin liikuntasalin seinäteksti: ”terves kehas terve vaim”. Vaikka keho tuntuikin väsyneeltä, mieli oli kuitenkin kuin voittajalla.
Tavaroiden pakkaamisen aikana ihmisiä alkoi kerääntyä koulun portaiden eteen jonkinlaiseen palkintoseremoniaan. Segasarjan podium –paikkoja jaettaessa erotimme eestikielisestä sepustuksesta myös oman joukkueemme nimen. Loppujen lopuksi selviydyttiin voittajana yhden pisteen marginaalilla ISC Adventureen. Kolmanneksi tuli reitin aikana tutuksi tullut Elita Latviasta. Koko reitin suoritti yhteensä viisi joukkuetta kaikkiaan 36 joukkueesta. Näistä viidestä kaksi miesjoukkuetta keräsivät meitä enemmän pisteitä eli suoritus oli kohtalaisen hyvä.Kokonaisuudessaan joukkue onnistui mukavasti. Tasainen vauhti ja totaalisen hiipumisen välttäminen olivat hyvän suorituksen kulmakivet. Muutamien suunnistusvirheiden eliminointi olisi tuottanut lisää aikaa rogaining -osuuteen, jolloin koko kisan voitto olisi ollut mahdollinen. Kaiken kaikkiaan omaan suoritukseen voi kuitenkin olla erittäin tyytyväinen ja kuohuviinit kisan jälkeen olivat siis ansaitut. Tästä on hyvä jatkaa kohti Pelloa ja AC24 kisaa.Lämpimät kiitokset erityisesti Arille ja Scandinavian Outdoor Storelle luotettavasta kuljetus-/huoltopalvelusta.
Tulokset: http://www.matkasport.ee/pages/KEEN36hmatkasport2009!OpenDocument
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Sekasarjan voitto Virosta
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Joukkue myös No Limitissä
Joonas ja Juha P. lyövät kapuloita rattaisiin muille kärkijoukkueille. Pojat ovat omien sanojensa mukaan huippukunnossa. Löytyykö riittävä vauhti muiden lyömiseen, koska matka on niin lyhyt, jää nähtäväksi. Tsemppiä!!!
Niko ja Laura kilpailevat sekasarjassa joukkueella Team Equador. Spring Adventuren jälkeen he ovat sijalla 11. Parannettavaa siis on.
Niko ja Laura kilpailevat sekasarjassa joukkueella Team Equador. Spring Adventuren jälkeen he ovat sijalla 11. Parannettavaa siis on.
tiistai 2. kesäkuuta 2009
Tiimi kisaa viikonvaihteessa Virossa
Team Penalty avaa kisakauden Viron 36h kisassa. Joukkueen kokoonpano on seuraava: Juha Lehtonen, O-P Holttinen ja Riitta Siltanen. Tavoitteena sekasarjan palkintopallisijoitus. Saas nähdä miten käy?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
