tiistai 8. tammikuuta 2013

Loppiaisrogaining - sippaamista

Jatketaan parin vuoden tauon jälkeen tätä blogia...

8h rogaining käytiin Kirkkonummella 6.1.2013.

Hyvin meni muuten, mutta eväiden loppuminen 4 tunnin kohdalla alkoi haittamaan menoa 6 tunnin kohdalla. Olin aikataulussani vielä 6,5 tunnin kohdalla, kunnes tein 20min virheen rastilla 55. Silmä oli jo tumma siinä vaiheessa. Sitten jouduin lepäämään rastilla 59. Tässä nopsajalka antoi pari patukkaa. Kiitokset. Siitä sitten putkea pitkin maaliin 6km asfalttitietä. Sama matka olisi tullut 20 pisteen rastienkin kautta, tosin heikotti liikaa ja lamppu oli pimeenä. Ensi kerralla parempi valmistautuminen.

Juoksu ja jalat tuntuivat tosi hyviltä alusta loppuun, tosin alusta asti juoksin hiljaa. Suunniteltu reitti sisälsi noin 130 pistettä, mutta siinä olisi ollut vähän liikaa ilman tummumistakin. Nyt sain kasaan 98 pistettä ja voittajapari Forsman-Malmström 118.

Taas kerran osasin todistaa itselleni, että tässä lajissa ajallisesti viimeisen 10% onnistuminen määrittelee tuloksen. Alun onnistuminen on silmänlumetta.

Viitisen kunnon virhettä mahtui matkalle, ks. nuolten osoittamat paikat. Lähdin alussa rastin 27 suuntaan.

Kisa/treeni oli hyvä. Kiitokset Mamma-Miialle, Sannalle, Jyrylle, Tiinalle ja muille tiimeille.

lauantai 31. heinäkuuta 2010

24 h Rogaining Suomen Mestaruuskilpailu

24.-25.7.2010, Siikaneva, Ruovesi
Team Garmin Adventure, Juha Lehtonen (37) ja Mikko Kolehmainen (23)

Joukkue asetti itselleen etukäteen korkeat tavoitteet monessakin mielessä. Tarkoitus oli tehdä onnistunut reitinsuunnittelu ja toteutus sekä vuorokaudessa piti saada taakse 140 km juostua matkaa ja näillä eväillä napata mestaruus. Toisaalta tällä kokoonpanolla emme olleet kilpailleet yhdessä eikä Mikko ollut koskaan juossut ylipitkiä matkoja, ei menettänyt kynsiä saatikka saanut rakkuloita jalkapohjiinsa. Jostain oli kuitenkin aloitettava ja juoksukunto testattava jos mielimme maaliin lokakuisessa Espanjassa.

Tein hyvät pohjatyöt kun hankin kartat kisa-alueelta etukäteen tutustumista varten. Ohjeistin Mikkoa varuste- ja ravintopuolen asioissa. Tärkein ohje oli välttää mitään ylimääräistä. Sovimme lähtevämme matkaan keveimmällä mahdollisella varustuksella, hieman riskilläkin. Vaatetus oli minimissä, tuulitakki piti juuri ja juuri tuulta, varapaita oli lastenkokoa ja mallia reikäpaita. Meidän oli siis pakko pystyä juoksemaan koko matka kylmettymisen estämiseksi. Juomaa otimme vain kaksi 0,75L pulloa rintapieleen per mies. Eväinä oli energiapatukoita ja muuta kevyttä mutta energiapitoista. Molemmat otimme muutaman ruisleivän reppuun.

Kisa-aamuna sääksi luvattiin ympäripyöreästi ukkosrintamaa ja +11 astetta yöksi. Emme kuitenkaan muuttaneet taktiikoitamme.

Kisapaikalle saavuimme juuri sopivasti karttojen jakoon. Olimme käyneet edellisenä iltana virittelemässä teltan ja aamulla laittaneet kaikki kisavermeet päälle, jotta voisimme keskittyä häiriöttä reitinsuunnitteluun seuraavat 3 tuntia. Optimaalista reittiä ei tuntunut löytyvän millään. Mittanarulla vedeltiin nuppineulojen kautta monia vaihtoehtoja, mutta jälleen jouduin toteamaan, että järjestäjillä oli huomattavan paljon ”ylimääräisiä” rasteja kartalla. Pyrimme siis jättämään vain pienipisteisiä rasteja pois reitiltämme ja kiertämään isoa kehää isojen rastien toivossa.

Lähdön tapahduttua aloitimme hyvin kevyesti ja jäimme heti muista jälkeen. Menimme omaa reittiämme ja 15 minuutin päästä leimasimme ensimmäisen rastin koko joukon ensimmäisenä. Seuraavalla rastivälillä pari joukkuetta ohitti taas meidät mutta sitten emme enää nähneetkään varteenotettavia mestaruudentavoittelijoita noin 8 tuntiin. Suunnistimme vuorovedoilla ja matka taittui. Siikanevan maisemat lakkoineen ja mustikoineen maistuivat. Oli tukahduttavan kuuma ja nestettä kului huomattavan paljon. Matkalla olleet lammet olivat kuivuneet ja jouduimme täyttämään pullot pahanhajuisesta suosta. Vedenpuhdistustipat toivottavasti tepsivät ja jatkoimme matkaa.

Jo neljän tunnin kohdalla sain huomata kuinka Mikolla kulki maastossa erittäin hyvin, kun minulla taas ei jalka noussut. Vastaavasti teillä ja poluilla juoksuni sujui ja pidin tahtia yllä. Näin sen pitääkin olla ja saimme tsempattua itsemme tasaiseen ja parempaan vauhtiin. 9 tunnin kohdalla olimme vielä tismalleen tavoitevauhdissamme, eli noin 6,5 km tunnissa. Maaston kuljettavuus kuitenkin heikkeni oleellisesti kun aloimme lähestyä kartan eteläosia ja ajauduimme Siikanevasta poispäin. ”Onko tämä sitä hämäläistä talousmetsää”, kysyi Mikko erään reilun kilometrin maasto-oion aikana kun ei kertaakaan saanut otettua normaalia askelta. Aloimme jäädä tavoitevauhdistamme vaikka mitä teimme. Meidän piti ottaa käyttöön yhä pidemmät kiertoreitit sillä metsiä tuli nyt väistellä kaikin keinoin. Metsässä taistellun matkan sijaan kannatti kiertää jopa kolminkertaisesti mitä tahansa muuta juoksualustaa pitkin.

Vasta 12 tunnin kohdalla alkoi paljon mainostettu ukonilma, mutta sekin kesti vain tunnin ajan ja laimeana. Sadetta tuli hieman pidempään muttei saanut meitä kylmettymään.

Ensin jätimme suunnitelmastamme yhden rastin väliin, sitten toisen ja kolmannen. Päätimme kuitenkin että meidän oli pakko edetä suunnitellun reitin päärunko, eli kiertää eteläosan pitkä järvi. 19 tunnin kohdalla aloin laskeskelemaan ”täydellisesti järjissäni”, että matkaa järven kiertäen oli lyhintäkin reittiä yli 25km. Liikaa riskiä. Muutimme hieman suunnitelmaa ja saimme reitin varrelle vielä kaksi 9 pisteen rastia sekä muita yhteensä 29 pisteen edestä. Se ei ollut kovin tehokasta verrattuna alkukisan 100 pistettä per 5 tuntia.

Matka oli painanut jo pitkään mutta juoksimme yhä kaikki tasaiset, alamäet ja loivat ylämäetkin. Maastossa tyyli oli vapaa. Minä en ollut saanut suklaata lukuun ottamatta mitään kiinteää kurkusta alas 10 tunnin kohdan jälkeen. Odotin jännityksellä milloin kone tilttaa. Toisaalta tärkeintä onkin pystyä juomaan. Ultramatkoilla kroppa löytää energiaa kehosta ihan riittävästi, vaikkei mitään söisikään. Tätä olen todistanut lukuisissa pitkissä kisoissa, mutta eihän se optimaalista ole. Ihmeellistä vain.

Maalia lähestyessämme ilmeisesti vauhtimme oli parantunut siten että meille oli jäämässä kokonainen tunti ylimääräistä aikaa. Päätimme hakea vielä yhden rastin, vaikkakin pienen, ja kiristimme vauhtia entisestään. Maalissa aikamme oli 23.31. Pisteitä saimme 326 ja voitimme Suomen Mestaruuden melko selvällä erolla seuraaviin. Vaikka me olimme joutuneet tekemään kompromissejä matkan varrella, niin samassa tilanteessa olivat olleet varmasti muutkin kärkipään menijät. Me emme kuitenkaan joutuneet luopumaan suunnittelemastamme perusreitistä. Mikko erinomaisena suunnistajana vei meidät varmasti rastilta toiselle, minä paikkasin vain muutamassa kohdassa.

Säästyimme erityisiltä jalkavaivoilta. Mikolla alkoivat jalkapohjien tuntemukset nousta pintaan 12 tunnin kohdalla ensimmäisen kerran. Tuolloin sanoin sen olevan normaalia ja taas pääsimme tuntikaupalla eteenpäin. Pari tuntia ennen maalia maastossa ja karkealla soratiellä eteneminen oli ilmeisen tuskallista. Maalissa jalkapohjat olivat normaalisti turvonneet valkoiset pannukakut. Mikko sai elämänsä ensimmäiset 2 rakkulaa. Kynsistä ei vielä tiedä.

Vaatetus oli erittäin hyvä. Pärjäsimme pitkillä trikoilla, T-paidalla ja irtohihoilla. Salomonin Speedcrossit eivät tukeneet alkuunkaan päkiän kohdalta. Ultrakevyet säärystimet pelastivat sen sijaan paljolta eikä kenkiä tarvinnut ottaa kertaakaan pois.

Matka oli erittäin raskas. Jo ensimmäisen kolmen tunnin jälkeen koko loppumatka oli täyttä työn tekoa ja kärsimystä. Kertaakaan emme levänneet tai pysähtyneet muuten kuin täyttämään juomapulloja. Eväätkin vedettiin repuista juostessa.

Kisan aikana Mikko juoksi elämänsä kolme ensimmäistä maratonia. Hyvä suoritus. Linnuntietä matkaa kertyi 92km ja kuljettuna vajaat 130km.

Jussi

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Salpaus-rogaining 12h 29.5.2010

Edellisen viikonlopun maratoni oli mennyt ihan piloille. Odotin tältä lähdöltä paljon parempaa, toisaalta parin löydyttyä tiesin että ihan finaaliin en voisi itseäni kuitenkaan juosta. Sain houkuteltua itselleni viime tingassa uuden parin, kovakuntoisen pikaluistelija Pekka Pajusen.
Tärkeintä nyt olikin saada pitkä lenkki alle, suunnistaa pitkään ja vahvistaa jalkoja.


Kisaa edeltävällä viikolla sain tehtyä kaikki tarvittavat maastoon tutustumiset kartan avulla sekä haalittua eväät ja muut rensselit. Pekka oli juossut kaksi viikkoa aiemmin Miia Hovin 12h -rogainingin Espoossa, pyöräytti nilkkansa viikkoa aiemmin ja oli hieman epävarma iskustaan.


Suunnittelimme reitin varman päälle. Pekka ei halunnut uida, vaikka sitä tarjottiin. Toisaalta uinnin ottaminen reitille ei olisi ollut pistetehokkainta muutenkaan. Hämäämisen vuoksi jätetty pari isoa rastia uinnin varaan. Ajattelimme voivamme juosta 6km/h keskivauhdilla koko kisan, alussa tietysti vähän lujempaa ja lopussa hiipien. Piirtämämme reitin pituus oli 58km linnuntietä ja 1,3-kertoimella 75km juostua matkaa. Hyväksyimme tämän kun jätimme hyvät oikomahdollisuudet loppupäähän reittiä, tuhoamatta kuitenkaan pistetehokkuutta.



Kisa alkoi erittäin hyvin. Suunnistin virheettä alusta loppuun, mitä nyt Pekka heitti välillä hyviä herättäviä kommentteja reitinvalinnoista. Vauhtimme oli alussa erittäin helppoa, metsässä Pekalla teki tiukkaa. 4 ja puolen tunnin kohdalla otin uupuneen Pekan hinaukseen jotta pysyisimme yhdessä. Jouduimme muuttamaan reittiä ja luopumaan erinomaisesta pistetehokkuudesta. Olimme yhä tavoitekeskivauhdissa 6 tunnin kohdalla vaikka olimme jo kävelleet pitkiä pätkiä. Juoksimme kaikki helpot paikat ja luotimme siihen että Pekka piristyisi. 8 tunnin kohdalla piristyminen tapahtuikin ja vauhti nousi niin hyväksi että maaliin saavuimme 40 min liian aikaisin, eikä rasteja ollut enää haettavaksi.

Lopputuloksissa olimme 5. joukkue ja tyytyväisiä. GPS tallensi 69,13km reitin.

Lähdössä Pekka edellä ja minä perässä.

Kaiken kaikkiaan reissu oli hyvä, ja kisa erittäin hyvin järjestetty. Suosittelen kaikille.

Heti maanantaina Pekka ilmoittautui 24h Retki-rogainiin vanhan parinsa, Mikko Niemisen, kanssa.




Jussi

Tavoitteet on selvät!

Hiljaiselo saa luvan päättyä täällä blogikirjoittelun puolella. Tiimi on eri tahoillaan treenannut tiukasti ja kilpailukausikin on päälajeissa avattu.

Tiimin päätavoite on lokakuun alussa Espanjassa, seikkailu-urheilun MM-kisoissa. Ilmoittautuminen on tehty ja välitavoitteet asetettu. Joukkueessa kisaa Jussi, Mika, Ingrid Stengård ja Mikko Kolehmainen.

Tsekkaa kisasivut www.raidbimbache.com

torstai 7. tammikuuta 2010

Nuuksio Rogain-treeni Loppiaisena

Tiimiläisiä oli mukana Loppiaisen 8h-tunnin rogainissa Nuuksiossa. Keli oli mukavan kirpakka pakkassää, elohopean näyttäessä -15. Lunta oli metsässä enemmän kuin miesmuistiin. Järjestäjät olivat saaneet mukavan radan aikaiseksi. Rasteja metsässä oli yhteensä 40, joista ehdimme hakea 24. Pisteitä tuli alustavasti 94, jolla heltisi kärkipaikka. Matkaa tuli GPS:n mukaan yhteensä 41km, joten keskivauhti oli huimat 5km/h.
Kisan jälkeen oli mukava päästä saunaan lämmittelemään kylmiä jäseniä.
Kiitokset Miialle ja Tiinalle!!! Nähdään taas seuraavassa tapahtumassa.